TITUS.
Mut huomatkaa, mik' outo sattumus:
Sun herras velkoo rahaa.
HORTENSIUS.
Niinpä niin.
TITUS.
Ja yllään Timonin on antihelmet,
Joist' odottelen minä tässä rahaa.
HORTENSIUS.
Sydäntä vihloo tuo.
LUCULLUKSEN PALVELIJA.
Niin, kumma seikka:
Näin Timon maksaa, mit' ei koskaan saanut,
Ikäänkuin herras helmilöissä kulkis
Ja niistä Timonia velkoisi.
HORTENSIUS.
Tää inha toimi on, sen taivas tietköön!
Hän Timonin ol' ystävä ja paras,
Mut kiittämätön mies on niinkuin varas.
1 VARRON PALVELIJA. Mun kolmetuhatta on kruunua; Ja sun?
LUCULLUKSEN PALVELIJA.
Viistuhatta.
1 VARRON PALVELIJA.
Vai niinkö paljo!
Summasta päättäin on sun isäntäsi
Likempi ollut hänelle kuin minun,
Ois muuten velkomukset yhtä suuret.
(Flaminius tulee.)