LUCULLUKSEN PALVELIJA.
Huoneessaan pysyy moni tervekin;
Mut jos niin raihnas on hän, sitä suuremp'
Ois hänen pakko maksaa velkojansa
Ja selväks tehdä tiensä jumaliin.
SERVILIUS.
Jumalat, oi!
TITUS.
Tuo vastaus ei kelpaa.
FLAMINIUS (ulkoa).
Servilius, auta! — Herra! Hyvä herra!
(Timon tulee raivostuneena: Flaminius hänen jäljissään.)
TIMON.
Haa! Tienkö multa ovenikin sulkee?
Olinko vapaa? Taloniko mulle
Nyt vihollisen kahle on tai tyrmä?
Se huone, jossa juhlin, nytkö tarjoo,
Kuin ihmisetkin, rautapoven mulle?
LUCULLUKSEN PALVELIJA.
Nyt, joutuun, Titus!
TITUS.
Tass' oisi minun laskuni.
LUCULLUKSEN PALVELIJA.
Ja minun.
HORTENSIUS.
Ja minun myös.