(Andromache menee.)
TROILUS.
Tuo houkka unineen ja enteineen
Sai tämän aikaan.
CASSANDRA.
Hyväst', armas Hector!
Kas, kuinka kuolet! Kuinka silmäs sammuu!
Kas, vertasi jo monest' aukost' uhkuu!
Hecuba voihkaa, — kuules! Troia riehuu!
Andromache jo parkuu tuskissaan!
Kas, hulluus, raivo, tuho ryntäävät,
Kuin hassut ilveilijät, toistaan vastaan,
Ja kaikki huutaa: "Hector, Hector kuollut!"
TROILUS.
Pois! Pois!
CASSANDRA.
Hyvästi! — Kuitenkin — Ei, hyvästi!
Sa petät Troian nyt ja itsesi.
(Menee.)
HECTOR.
Tuo huuto teitä huumaa, isä. Menkää,
Rohkaiskaa Troiaa. Taisteluun nyt vaan!
Ja illall' urhotöistä kerrotaan.
PRIAMUS.
Jumalain haltuun! Hyvästi!
(Priamus ja Hector menevät kumpikin eri taholle.
Aseiden kalsketta.)
TROILUS.
Haa! Kuulkaa!
Nyt, Diomedes, varo itseäsi:
Sult' otan rannuksen, tai menköön käsi.