TOINEN NÄYTÖS.
Ensimmäinen kohtaus.
Sali Angelon asunnossa.
(Angelo, Escalus, tuomari, vanginvartija,
oikeudenpalvelija ja seuralaisia.)
ANGELO.
Ei laki mikään kuvatus saa olla,
Ei liikkumaton linnunpelko, joka,
Kun siihen tottuvat, ei hirmuks tule,
Vaan lepopuuksi.
ESCALUS.
Terää olkoon siltä;
Parempi hiukan leikellä kuin kaataa
Ja ruhjoa. Tuoll' ylimyksellä,
Jonk' aion pelastaa, on jalo isä.
Vain itseänne, armo, aatelkaa —
Te, jonk' on siveys niin perin luja —
Te ettekö, kun oma halu nousee,
Jos aikaan sopisi ja paikkaan vain
Ja veren kiihkeä jos kuohu teidät
Ajaisi tekoon, johon tahto pyrkii,
Niin, etteköpä tekin joskus eksyis
Rikokseen, josta häntä tuomitsette,
Lain kiroukseen itse joutuen?
ANGELO.
On toista tulla kiusaukseen, toista
On langeta. Voi valamiehistössä,
Jok' ihmisiltä hengen tuomitsee,
Kahdestatoista olla yks tai kaksi
Pahempaa varasta kuin tuomittava.
Mik' ilmeist' on, sen oikeus rankaisee.
Mitä se lakiin koskee, vaikka varas
Varasta tuomitsee? On päivän selvää,
Ett' otan maasta helmen, jonka löydän,
Siks että näen sen; mitä min' en näe,
Sen päälle astun enkä siitä piittaa.
Tuon vika siit' ei vähene, jos mulla
On ollut sama vika; sano ennen,
Jos minä, tuomarina, eksyn noin,
Ett' armotta ja tuomioni mukaan
Mua rangaistakoon. Kuolla hänen tulee.
ESCALUS.
No, niinkuin teidän viisautenne tahtoo.
ANGELO.
Miss' on se vanginvartija?
VANGINVARTIJA.
Täss', armo.
ANGELO.
Mies, huomen-aamull' yhdeksältä Claudio
On mestattava; hanki hälle pappi;
Hän kuolemaansa valmistautukoon:
Tää hänen vaelluksensa on loppu.
(Vanginvartija menee.)
ESCALUS.
Jumala, anna meille armos tunto!
Syy toisen nostaa, toisen kaataa kunto.
Yks syystä pääsee, vaikka konna lie,
Yks ainut virhe toisen surmaan vie.
(Kyynärpää, Vahla, Pompejus ja oikeudenpalvelijoita tulee.)
KYYNÄRPÄÄ. Kas niin, viekää pois nuo! Jos ne ovat kelpo väkeä yhteiskunnassa, joiden ainoa elämä on elämöidä yhteis-paikoissa, niin en tiedä minä, mitä laki ja oikeus on. Viekää pois nuo!
ANGELO. Mitä, hyvä ystävä? Mikä on nimenne, ja mistä kysymys?
KYYNÄRPÄÄ. Teidän korkeutenne luvalla olen herttua-pahaisen konstaapeli, ja nimeni on Kyynärpää; olen vähän niinkuin lakimies minäkin; ja tässä tuon teidän korkea-arvoisuutenne eteen kaksi hyvänkurista tuttavaa.
ANGELO. Hyvänkurista! Mitä? Aiot kai sanoa: pahankurista?
KYYNÄRPÄÄ. Teidän korkeutenne luvalla, en minä oikein tiedä, mitä ne ovat; mutta kelpo konnia ovat, se on viljainen vissi, eikä heissä ole rahtuakaan sitä vilpillisyyttä, jota tulisi olla oikealla kristityllä.
ESCALUS. Hyvin sanottu! Sepä älykäs konstaapeli!