POMPEJUS. Olen täällä jo yhtä kotiunut, kuin olin meidän omassa liikepaikassamme; voisipa luulla, että tämä on rouva Liikasen talo, sillä täällä on paljo hänen vanhoja liiketuttaviaan. Ensiksikin se nuori herra Reipas, joka täällä istuu käärepaperista ja vanhasta inkivääristä[12] taksoitettuna, yhteensä sadan yhdeksänkymmenen seitsemän punnan arviosta, josta vain on tullut viisi markkaa puhdasta rahaa; varmaankaan ei inkivääriä silloin niin paljon haluttu: vanhat akat olivat kaikki kuolleet. Sitten on täällä muuan herra Keikkanen, jonka herra Nukkanen, silkkikauppias, on tänne panettanut parista kolmesta pilanaikaisesta sarssikääröstä, josta hänen hyvä nimensä nyt on pilalla. Sitten on täällä se nuori Huimanen, ja se nuori herra Kironen, ja herra Vaskikannus, ja herra Nälkäsuoli, se miekka- ja pamppumies, ja se nuori Hotonen, joka löi kuoliaaksi sen hauskan Möykkysen, ja herra Häkkinen, se miekkailija, ja se muhkea herra Antura, se suuri matkailija, ja se hurja Tuoppinen, joka tappoi Kannulaisen, ja neljäkymmentä muuta lisäksi, luulisin, kaikki urheita poikia meidän liikkeessämme, jotka nyt huutavat: Jumalan tähden.[13]
(Hirmulainen tulee.)
HIRMULAINEN. No, mies, tuo tänne Bernardino!
POMPEJUS. Herra Bernardino! Nouskaa ja tulkaa pois hirteen! Herra Bernardino!
HIRMULAINEN. Hoi, tänne, Bernardino!
BERNARDINO (ulkoa). Piru teidän kurkkunne periköön! Kuka se siellä meluaa? Kuka te olette?
POMPEJUS. Hyvä ystävänne, hirttomies. Olkaa hyvä, herra, nouskaa ja tulkaa hirteen.
BERNARDINO (ulkoa). Pois, lurjus, pois, sanon minä! Minä tahdon nukkua.
HIRMULAINEN. Sano hänelle, että hänen pitää herätä ja oiti.
POMPEJUS. Hyvä herra Bernardino, olkaa hyvä ja valveutukaa, kunnes olemme teidät mestannut, sitten voitte nukkua päälle.