HERTTUA. Herttua on teille noista puheistanne sangen vähän kiitollinen; mutta parahiksi eivät ole tosia.
LUCIO. Oo, munkkiseni, sinä et tunne herttuaa niin hyvin kuin minä; hän on suurempi salakyttä kuin mitä luuletkaan.
HERTTUA. Hyvä! Tuosta saat vielä kerran vastata. Hyvästi!
LUCIO. Äläs! Varro, minä tulen mukaan; voin kertoa somia juttuja tuosta herttuasta.
HERTTUA. Olet niitä jo kertonut liiaksi monta, jos ovat tosia; jos eivät ole tosia, on yksi ainoakin jo liikaa.
LUCIO. Olin kerran hänen pateillaan, kun olin tehnyt eräälle tytölle pikkusia.
HERTTUA. Olitko niin todellakin tehnyt?
LUCIO. Olin tietenkin, kuinkas muuten; mutta vannoin kuin vannoinkin itseni vapaaksi: olisivat vielä pakottaneet minua naimaan sen mädän haaskan.
HERTTUA. Hyvä herra, teidän seuranne on enemmän hupaista kuin siivoa. Nukkukaa hyvin!
LUCIO. Mutta, tottakin, seuraan sinua vielä tuonne kadun kulmaan. Jos rivot jutut sinua loukkaavat, niin voimme ne jättää. Niin, munkkiseni, minä olen niinkuin takkiainen: en hellitä.