HERTTUA. Tunnustelen teitä äänestä; tapasin teidät vankilassa herttuan poissa ollessa.
LUCIO. Soo! Vai tapasitte! Muistatteko, mitä puhuitte herttuasta?
HERTTUA. Ihan tarkkaan, herraseni.
LUCIO. Ihanko tarkkaan? Onko herttua tytöstelijä, narri ja pelkuri, niinkuin silloin sanoitte?
HERTTUA. Meidän täytyy ensin vaihettaa osia, jos panette tuon minun suuhuni. Tehän sitä hänestä sanoitte, ja paljon enemmän, paljon pahempaakin.
LUCIO. Senkin kirottu mies! Enkö näpännyt sinua nenälle noista puheistasi?
HERTTUA. Vakuutan, että rakastan herttuaa niinkuin itseäni.
LUCIO. Kuulkaahan, kuinka se konna koettaa nyt päästä asiasta, kun ensin on tehnyt kapinallisia herjauksia!
ESCALUS. Semmoisen miehen kanssa ei kannata puhua; viekää hänet tyrmään! — Missä on vanginvartija? — Pois tyrmään se mies! Koviin pankaa rautoihin; hän ei saa enää mitään puhua. — Pois myöskin nuo hutsut, ja tuo toinenkin liittokumppani!
(Vanginvartija käy käsiksi herttuaan.)