"Hän on kuollut."
"Kuinka se tapahtui?" kysyi Savrola matalalla, tuskaa ilmaisevalla äänellä.
"Hän sai luodin kurkkuunsa", vastasi luutnantti lakoonisesti.
Savrola oli käynyt aivan kalpeaksi; hän piti Moret'sta ja he olivat kauan olleet ystävyksiä. Hänet valtasi inho koko liikettä kohtaan; hän tukahutti sen, nyt ei ollut aikaa surra. "Tarkoitatteko, ettei kansa hyväksy antautumista?"
"Mahdollisesti se on teurastanut koko linnakkeen."
"Mihin aikaan Moret surmattiin?"
"Neljänneksen yli kahdentoista."
Savrola otti paperin, joka sijaitsi hänen vierellään pöydällä. "Tämä on lähetetty puoli yhdeltä."
Tiro katsahti siihen. Siihen oli merkitty Moret ja se ilmoitti seuraavaa; Valmistaudun loppurynnäkköön. Kaikki hyvin.
"Se on väärennys", virkkoi luutnantti peittelemättä. "Lähdin itse liikkeelle ennen puolta yhtä, ja siihen mennessä herra Moret oli ollut hengetönnä jo kymmenen minuuttia. Joku toinen on anastanut johdon."