[63] Ks. Jac. Fr. Neikter, Dissertatio de gente antiqua Troll, Upsala 1793-1799, siv. 69.
[64] Ks. Heimskr. Ynglinga-satu, 7: "Oðinn kunni þá iþrótt, svâ at mestr máttr fylgði, ok framði sjálfr, er seiðr heitir." Rafn tähän muistuttaa: "L'étymologie du mot seidr n'est pas bien connue; quelques-uns prétendent qu'il dérive du verbe sjóða, bouillir, mais il fallait alors qu'il s'appelat seyðr, ce qui est impossible, puisqu'on a le verbe dérivé at sida. Le mot est sans doute d'origine finnoise, car c'étaient surtout les Finnois qui passaient pour s'y entendre"; ks. Antiqv. Russes, I, siv. 252. Sitä vastoin sanoo Castrén (föreläsn. i Finsk Mythol., siv. 207), että Lapin sanaa seida ei tavata missään muussa Suomen-sukuisessa kielessä, ja arvelee tästä syystä sen lainatuksi Skandinavian kielestä. — Sana tällä tavoin näyttää jäävän yksinomaiseksi Lappalaisille.
[65] Ks. Rask, Undersögelse om det Islandske Sprogs Oprindelse, sivv. 112 seurr., vertaa Saml. Afh. I, sivv. 73 seurr.
[66] Tämä on Nilsson'in ajatus hänen teoksessaan "Nordens Ur-innev.", josta uusi painos par'aikaa ilmestyy.
[67] Tämä juttu löytyy kahdessa vähän eriävässä muodossa säilyneenä niin kutsutussa Flateyarbók'issa. Pidempi laitos on pantu suku-johdoksi Harald Kaunotukan historialle, lyhyempi samaa tarkoitusta varten aloitteeksi Orknei-jaarlien historialle. Ks. Antiquités Russes, I, sivv. 213 seurr. — Tekstissä seuraan kumpaakin.
[68] Tarun pidemmässä laitoksessa seisoo aina Gottland, joka selvästi on virhe.
[69] Keyser ei kuitenkaan tahdo perustaa arveluansa tämän tarun päälle jonka hän pitää tuiki epäluotettavana. Mutta hänen muut laveat todistelemisensa eivät suinkaan ole tukevampia. Ks. Om Nordmændenes herkomst og folke-slegtskab [Samlinger till det Norske Folks sprog og historie, IV, Christiania 1839, sivv. 263 seurr.].
[70] Ks. main. kirj., siv. 300.
[71] Landnámabók mainitsee Liotolfr, joka oli "risa ættar ad móderni." Grim eli Skallagrim, joka myöskin muutti Islantiin, oli "likari þursum at vexti ok at syn en menzkum mánnum", ja hänen ystävistään yksi nimitetään Thorer Thurs. Muisto Thursien isännyydestä Norjassa näkyy säilyneen muillakin mailla. Kun Skottlannin kuningas Aleksander v. 1249 uhkasi purjehtia Norjaa vastaan, hän nimitti Norjan rannikkoa: Thursa-sker, Thursien saaristoa. Ks. Geijer, Sv. R. Häfder, siv. 410.
[72] Ks. Geijer, Sv. R. Häfder, sivv. 271 seurr.: Nilsson, Skand. Nordens Ur-innev., IV luku, sivv. 37 seurr.