[312] Ks. Schafarik, Slaw. Alterth. I siv. 250. Vertaa mitä edellisessä olen Sauromatoista ja Sarmatoista puhunut.
[313] — "ut, ad longinqua translati, amitterent copiam nostra vexandi." — "Limigantes ad loca migrare compulimus longe discreta." Amm. Marcell. XVII 13.
[314] Suom. Murhaa occidere; Slav. Moriti, Litt. Marinti interficere; Germ. Mord occidere, Kelt. Marbh occidere; Lat. Mort (Mori, Mors), Kreik. μορτός, Alban. Múarr interficere; ks. Diefenbach, Orig. Europ. siv. 387, 388. — Joka kansallisissa tavoissa ja luonteessa tahtoo nähdä kansallisuuden tunnus-merkkiä, verratkoon sitä eri tapaa jolla Limigantit ja oikeat Sarmatat lähestyivät Boman keisaria. Edellisistä sanoo Ammiano (XVII 13, v. 358): "stabantque contumaciter, ideoque propinquasse monstrantes, ut jubenda repudiarent"; jälkimäisistä taas (XXX 5, v. 375): "legatio Sarmatarum offertur, pedibusque ejus prostrata orabat pacifica prece, ut propitius veniret et lenis."
[315] Ks. Thunmann, Unters. über nördl. Völker, siv. 18 seurr.; Arndt, Ursprung der Europ. Sprachen, siv. 318. — Keski-aiassa kutsuttiin tämä maakunta: Semland, Sambia, sen asukkaat: Sembi, Sembones, Sambi, Sami; ks. Zeuss, siv. 675. — Saman johtauksen alle vedetään myös nimet: Samogitia (Samogitæ, Samechi, Sameyte, Σάμωται) ja Semgallen (Semigalli, Samgali), molemmat Littuan alueessa.
[316] Ks. Hist. Legum Castrensium Regis Canuti Magni (Langebek, Script. Rer. Dan. III, siv. 143); — "Angliam, Norvagiam, Sclaviam, Finlandiam, omnesque circumjacentes regiones, suam in potestatem redegit." Toisessa teoksessaan: Compendiosa Hist. Regum Dan., cap. V (Script. Rer. Dan. I, siv. 54), puhuu sama historioitsija samasta Knuutti Suuren vallasta, mutta nimittää: — "Hyberniam, Angliam, Galliam, Italiam, Longobardiam, Teotoniam, Norvagiam, Sclaviam, cum Sambia, sibi subjugavit."
[317] Ks. F. I. Wiedemann'in Alkupuhe maamiehemme Joh. And. Sjögrenin Liiviläiseen kielioppiin (Sjögrens Gesamm. Schriften II i, Einleitung) siv. XVI seurr. — Todistus nojauupi enimmästi paikannimiin.
[318] Ks. C. A. Gottlund, Försök att förkl. Taciti omdömen öfver Finnarne, siv. 116. — Mitä hän siinä lisäilee, että muka Puolassa tai Preussin ja Puolan välisissä metsämaissa jutellaan löytyvän vielä nytkin useita Suomalaisia kyliä, se ei ainakaan tähän asiaan kuulu; sillä jos siinä ho'ussa perää olisikin, jota kyllä sopii epäillä, ne Suomalaiset varmaankin olisivat myöhemmin tulleita siirtolaisia. Tiedämme, että 17:nnen vuosisadan alkupuolella paljon Suomalaisia muutti ulkomaille, Preussiin, Pommeriin j.n.e. Ks. esim. Sääntö Huhtik. 25 p. 1620 (Schmedeman, Kongl. Stadgar, siv. 186.)
[319] Se ei ole suinkaan mahdotonta, että kielitieteellinen tutkinto paikan-nimistä näilläkin seuduilla tuottaisi arvaamattomia selityksiä; sillä paikan-nimet ovat yhtä tärkeitä ja selviä muistomerkkiä kuin Persepolin kalliokirjat. Semmoiseen tutkimukseen on jo Schafarik kehoittanut: "Eine etymologische Untersuchung der örtlichen, namentlich Fluss- und See-Namen, kritisch und im gehörigen Einklange mit anderweiten Zeugnissen vorgenommen, würde zur Erörterung der ehemaligen Sitze der Finnen im heutigen slawischen Russland nicht unwesentliche Dienste leisten"; Slaw. Alterth. I, siv. 305.
[320] Ks. Jornandes, de reb. Get. c. 3: "In cujus parte arctoa gens Adogit consistit, quæ fertur — — —. Aliæ vero ibi gentes Refennæ: [muutamissa käsi-kirjoissa: gentes tres Crefennæ, eli: gentes Screrofennæ], qui frumentorum non quæritant victum, sed carnibus ferarum atque ovis avium vivunt: ubi tauta paludibus foetura ponitur, ut et augmentum præstent generi, et satietatem ac copiam genti. Alia vero gens ibi moratur Suethans — — — Theusthes, Vagoth, Bergio, Hallin, Liothida — — Athelnil, Finnaithæ, Fervir, Gautigoth. — — mixti Evageræ Othingis — —. Sunt ex his exteriores Ostrogothæ, Raumaricæ, Raugnaricii, Finni mitissimi, Scanziæ cultoribus mitiores: nec non et pares eorum Viniviloth. Suethidi, Cogeni, — — Dani — — Grannii, Aganziæ, Unixæ, Ethelrugi, Arochiranni." — Että Suethans ja Suethidi ovat yhtä (Svithiod, Svealaiset), ei ole epäilemistä; ks. muutoin Zeuss, die Deutschen, sivv. 502 seurr.
[321] Ks. Zeuss, die Deutschen, siv. 687.