[512] Ks. Theophan. Chronogr., siv. 631: "Τούτω τώ έτει Λέων ό βασιλεύς την θυγατέρα Χαγάνου του τών Σκυθών δυνάστου τώ υιώ Κωνσταντίνω ενυμφεύσατο, ποιήσας αυτήν χριστιανήν, και ονομάσας αυτήν Ειρήνην, ήτις εκμαθούσα τα ιερά γράμματα διέπρεξεν εν ευσεβεία, ελέγχουσα την τούτων (Leonin ja Konstantinon) δυσσέβειαν."
[513] Ks. Constant. Porphyr., De Admin. Imp., 13 (ed. Bonn. sivv. 86). Siinä kuitenkin sanotaan, että Leoni itse nai khakaanin tyttären.
[514] Ks. Constant. Porphyr., de Cærem., II 48: "Προς τον (ό δείνα) εύγενέστατον, περιφανέστατον χαγάνoν Χαζαρίας."
[515] Ks. ylempänä siv. 157; Constant. Porphyr., de Adm. Imp. 42.
[516] Ks. Schlözer, Nestor, III siv. 154.
[517] Tabary mainitsee, että Hisham khalifin hallitessa (vv. 724-743) Katsarien khakaani niin ahdistettiin, että hänen täytyi rauhaa saadakseen mennä Muhammedin uskoon; ks. Dorn, Tabary's Nachricht über die Chazaren [Mem. de l'Acad. de St. Pétersb., 6:ième serie, VI], siv. 486; vertaa D'Ohsson, siv. 66.
[518] Semmoinen Siainen oli arvattavasti se Ziebel, joka yhtyi keisari Heraklion kanssa v. 626: "οι Χαζάρεις — — συν τώ εαυτών στρατηγώ Ζιεβήλ, δευτέρω όντι του Χαγάνου τή αξία", ks. Theophan. Chronogr., siv. 486. — Constant. Porphyr., de Adm. Imp. 42, sanoo: "ό γαρ Χαγάνος εκείνος, ό και Πεχ Χαζαρίας — ήτήσαντο".
[519] Ks. Neumann, die Völker des südl. Russl., siv. 89.
[520] Ks. Frähn, de Chasaris, excerpta ex scriptoribus Arabicis, Petrop. 1822. [Mem. de l'Acad. de St. Pétersb. VIII, sivv. 577 seurr.]; — vertaa: D'Ohsson, sivv. 30 seurr., 190 seurr.; Nouv. Annales des Voyages 1851, II sivv. 129 seurr., III siv. 5 seurr.; Neumann, sivv. 99 seurr.; vihdoinpa tämän kirjan sivv. 156, 157. — Etevimmät Arabialaiset lähteet ovat: Ibn-Foszlau, joka vv. 921 ja 922 kävi Muktadir khalifin lähettiläänä Bulgarien maassa; Abu-Ishak Faresi, liika-nimellä Istakhri (s.o. Persepolilainen), joka v. 951 oli käynyt Katsarien maassa; ja Ibn-Haukal, kauppamies Mosulista loppupuolelta samaa vuosisataa. — Juutalainen Rabbi Khasdai oli lääkärinä Andalusialaisen hallitsijan tykönä v. 958 paik. ja oli kuullut hoettavan Juutalaisesta valtakunnasta pohjan seuduilla, jonka tähden kirjoitti sinne kirjeen, saadaksensa tarkempia tietoja. Tämän kirjeen ja Joseph kuninkaan vastauksen löysi eräs Juutalainen v. 1562 Levantista, ja julkaisi v. 1577 nimellä Kaul-Mubesser (iloinen sanoma). Buxtorf, esipuheessaan kirjaan: Liber Cosri, Basel 1660, painatti hebrealaisen tekstin ja latinaisen käännöksen. Ranskannuksen antaa Carmoly, Récueil d'itineraires à la terre Sainte, Bruxelles 1847, ja saksannuksen Selig Cassel, Magyarische Alterth., Berlin 1848. Kirjeensä alussa kuningas eli khakaani lausuu: "Tiedä, että olemme Jafetin jälkeisiä ja lähteneet hänen poiastaan Togarmasta." Togarmalla oli muka 10 poikaa: Aghior (Ugor?), Tiros, Avir, Ughin, Bisal (Barsel?), Tarna, Kasar, Zanor, Balgad (? Bulgar), Savir. Eräs kuningas, nimeltä Bulan, kääntyi ensin Moseksen uskoon; hänen seuraajansa, joita luetellaan 12, kantavat kaikki Hebrealaisia nimiä.
[521] Mahdollista on, että Kristinusko oli tullut Bulgarien sekaan jo siihen aikaan, kun oleskelivat keisarikunnan rajoilla. Nikeforo Patriarka mainitsee vuodella 618, kuinka heidän kuninkansa (ό τών Ούννων του έθνους κύριος) ylimyksineen tuli Konstantinopoliin ja siellä kastettiin.