ANNIKKI. Nyt puhutte tyhmyyksiä.
VIKLUND. En, en. Se on vakava ajatukseni! Sen vuoksi tahdon teidät maalata. Lupaatteko ruveta mallikseni?
ANNIKKI. Mutta jos siinä on jotain pahaa. Minä en ymmärrä näitä asioita.
VIKLUND. Ei siinä mitään pahaa ole. Sehän on vallan tavallista.
(Lähenee vielä Annikkia.)
Lupaatteko?
ANNIKKI. Jos siinä ei mitään pahaa ole, niin voinhan luvata. Älkää sentään tulko niin lähelle! Te säikäytätte silmillänne minua. Ei, nyt minä menen, hyvästi.
VIKLUND. Älkää nyt niin kiireesti.
ANNIKKI. Kyllä minä nyt menen.
VIKLUND. Muistatteko lupauksenne?