Mäntysaaren vahtimajakan tupa. Pienenpuoleinen huone, valkeat seinät. Vasemmalla lattian alta ensi kerroksesta tulevat portaat, oikealla torniin vievät kiertoportaat. Pöytä, penkki ja pari tuolia. Vainio kulkee edestakaisin ja katselee toisinaan ulos. Lokki makailee penkillä. Ulkona sadetta ja tuulta.
VAINIO. Kova ilma, kova ilma!
LOKKI. Onpa niinkin. Ei ole tänä kesänä vielä niin kovasti tuullut. Kun se asettuu pohjoiseen näin kesäaikaan ja taivas pysyy näin pilvisenä, niin kyllä sitä riittää useamman päivän.
VAINIO. Eipä siitä tuulesta nyt ole ollut puutetta. Kunpa vaan kylänmiehet pääsisivät kunnolla Virosta kotia! Kai ne jo ovat matkalla, koska on kaksi viikkoa siitä, kun läksivät.
(Katselee kiikarilla ulos.)
Tuolla näkyy virolaisen mallinen kuunari pyrkivän tänne päin. Kai se Eero kohta näkee, onko sillä luotsilippua.
LOKKI. Niin Eero, yhäkö se vaan uhkaa olla vahdissa?
VAINIO. Ei sitä sieltä alas saa, ennenkuin se maalari Annikin kanssa palaa Kaijaluodolta. Kaikkea sitä sattuukin, vaikka tiesinhän minä, että se niin kävisi. Varoitinhan minä Annikkia, mutta ei siitä ollut apua. Sen teki vaan mieli liehakoida maalarin kanssa, ja kun se toissapäivänä sai Annikin kanssaan tuonne luodolle — piti muka siellä maalata taulu Annikista — ja nousi tämä kova ilma, niin sinnepä jäivät pakostakin. Ei ne heidänlaisensa purjehtijat tässä ilmassa sieltä pois pääse.
LOKKI. Mitä sanoo Eero?
VAINIO. Mitäkö Eero sanoo? Ei mitään! Vaikka kyllä sen näkee, että sillä pojalla on tosi mielessä. Ei suinkaan hän muuten kahta vuorokautta melkein syömättä ja juomatta pitäisi vahtia. Ja jos häntä pyytää lähtemään kotiaan, niin...