RASI. En minä. En olisi muuten tuntenut samaksi mieheksikään sillä kertaa. Olin juuri palaamassa kaupungista, kun Eero näki minut ja tahtoi mukaansa. Sanoi, että nyt pidetään lystiä. Hän on muka kuullut, että hänestä tehdään luotsi ja tahtoi sen johdosta juoda. Kyllä minä huomasin, ettei se siinä syynä ollut, vaan en sanonut mitään. Annoin pojan vaan jutella. Minä hankin viinaa kaupungista ja Eero maksoi. Sanoi vaan, että nyt hän kerta oikein pitää hauskaa, kun on hyvä syy. Ja kun hän humaltui, niin kiljui ja rähisi kuin hullu. Sain hänet veneeseen lupaamalla, että juodaan kotimatkalla. Minusta tuntui niin pahalta, etten itse sillä kertaa humaltunut ollenkaan. Sitten kotimatkalla hän alkoi puhua minulle minun vaimostani ja kysyi, miltä tuntuu, kun vaimo liehakoi toisen kanssa. Ja jumalist silloin minäkin aloin juoda oikein uhmalla ja olin jo kerran tipahtaa mereen. Kun minä humalluin, alkoi Eero selvitä, sen huomasin siitä, että hän rupesi minua tarkastamaan niin omituisesti ja sitten ... no se ei kuulu tähän juttuun.
VAINIO. Mitä sitten?
RASI. Ei erityisempää! Jokohan saivat laivaan luotsin?
(Katsoo ulos akkunasta.)
VAINIO. Miksi et kerro loppuun? Mitä sitten tapahtui?
RASI. Eeron takia en sitä kehtaisi kertoa, sillä sitä en ennen ole nähnyt hänen tekevän, mitä silloin teki.
VAINIO. No mitä hän sitten teki?
RASI. Hän itki.
VAINIO. Vai itki! Vai niin! Sitä ei meikäläinen tee usein.
RASI. Ei Jumala paratkoon.