ANNIKKI. Eipä sanottavasti. Johan se paras hailiaika on ohitse. Olisi pitänyt meidänkin mennä Vahtiluodolle oljamiin varemmin, mutta kun Matti viipyi kaupungissa niin kauvan viime matkallaan, jäi se tekemättä. Ja se isäkin on jo niin huono ja vaivainen, ettei tahdo jaksaa verkkoja laskea. Mitä siitä sitten tulisi?
LEENA. Luotsivanhimman vaimo tässä vasta kertoi teidän elämästänne, ettei se taida juuri hääviä olla.
ANNIKKI. Ei, Jumala paratkoon.
LEENA. Samalla se Mari kertoi, että sinusta Eero kohta tehdään vakinainen luotsi. Ehkä jo lie tehtykin, vaikkeivät paperit vielä ole saapuneet.
EERO. Ihanko totta.
(Leena menee.)
Kuules Annikki, minusta tehdään luotsi. Vihdoinkin!
ANNIKKI. Vai niin!
EERO. Vai ei se sinua sen enempää ilahuta?
ANNIKKI. Mitäpä tuo minua juuri liikuttaisi.