MEGAPONTOS (tulee). Hiljaa! Hiljaa! Rakkaat ystävät, mitä te ajattelette? Huomatkaa, tässä on jumalten lehto ja Afroditen kuvapatsas. Onko siivoa ja kaunista murhata toisiaan rakkauden jumalattaren näkyvissä? Kautta Poseidonin, meidän kantaisämme, minä olen rauhaa rakastavainen juomanlaskija, minä en kärsi mitään rähinää koko valtakunnassani, saati sitten näin lähellä meidän kuninkaallista linnaamme. Miekat tuppeen, sanon minä, ja kertokaa minulle, kuinka asia on.
(Meteliä. Taistelevat erotetaan.)
MEDON. Pois minusta! Miekallani hänen häijyn mä lävistän!
CHRYSEIS (tempaisee itsensä irti.) Tämä mies on kuolon oma; häväissyt minua on hän…
MEGAPONTOS. Hiljaa, hiljaa, kaikki asiat järjestyksessään. Posito: Mies on hirtettävä… Mutta mitä se raukka on tehnyt?
MEDON.
Luovinut luvattomasti.
NAIDION.
Vielä tahtoi suukon viedä!
MEGAPONTOS. Kautta kaikkien runottarien, tämän rikoksen näyttää minusta Afrodite voivan antaa anteeksi. Enpä muista, että lakimme säätäisivät mitään ankarampaa rangaistusta sellaisesta rikoksesta. Nuori mies, sinä näytät minusta sangen soreamuotoiselta faunilta. Minä tahdon antaa sinulle erään neuvon. Viisas Anakreon sanoo:
Tytön huulet ovat luodut vain kahdenkesken, pikarin suu suudeltavaksi kaiken kansan nähden.
LEMMINKÄINEN. Omani Chryseis onpi, hänet vaadin vaimokseni.