CHRYSEIS (tunteittensa vallassa).
Tule! Pois! Nopeesti! Joudu!
Vain yksi hyvästijättö!
(Molemmat rientävät pois. Näyttämö on hetkisen tyhjä.)
Seitsemäs kohtaus.
AINIKKI. Sitten LEMMINKÄINEN.
AINIKKI. Tuulikki viritti virren taas kotinsa kiitokseksi. Miksi niin kauheesti kehuvi hän tuota etäistä maata? Onhan hän sanonut itse, ettei siellä suksi juokse, ei räisky repojen tulet, pakkanen ei paukahtele. Kesä-yötkin on pimeät. Maa kurja, maa matala, hongaton, kanervatonkin — tuskin voi sitä kuvailla. Mahtaa siell' ikävä olla eläimillä, ihmisillä. Toista on toki kotona! Kunne lienee Kylli mennyt? (Katsoo yli porrasaidan.) Kas, tuolla molemmat käyvät, luulenpa, kyleä kohti. Kuinka? En tätä käsitä. Joko rikkoi hän lupansa ei konsa kisoja käydä?
LEMMINKÄINEN (tulee huonolla tuulella, lakki vinossa ja heittää
Ainikille ammutun otuksen).
Siin' on kaikki saalihini.
AINIKKI. Eikö mieluisa Mimerkki antipaitoihin paneunut?
LEMMINKÄINEN (ripustaen jousensa vaarmaan).
Hänestä vähät välitän!
Kosk' oli nainen uskollinen!
Lauloin lauluni parahat;
Lempo lie pilannut metsän.
Miss' on Kyllikki?
AINIKKI (hämillään).
En tiedä.
Kahdeksas kohtaus.