— Kukko on täällä poikasensa kanssa ja tahtoo tällä elävällä hetkellä saada heiniä ja olkia. Tanskalaisten hevoset ovat tyhjentäneet ladot.
— Maksavatko he?
— No kerrankin ihmeen vuoksi.
— Anna heille sitte mitä he tahtovat.
— Mutta minä en jätä lihavaa valakkaani heidän käsiinsä, jotta huomenna saisin linnasta takaisin laihan luuskan. Enkä minä itse sinne jouluaattona lähde, eikä liioin kukaan rengeistä.
Vaimo epäili hetken aikaa. Sitten hän sanoi välinpitämättömästi: — Voithan pyytää tuota sotamiestä, joka istuu tuossa takan ääressä. Hänellä on asiaa linnaan. — Niin, — sanoi Birger, — minä lähden sinne joka tapauksessa ja vastaan siitä, että huomenaamuna saatte valakkanne eheänä takaisin.
Josua tarkasteli häntä halveksivasti. — Sitä sanovat kaikki hevosvarkaat, — murisi hän.
— Minä jätän siksi aikaa oman hevoseni talliin ja tässä on maksua ruuasta ja rehusta, — sanoi nuorukainen ja laski pari Turunpenninkiä pöydälle.
Ehdotus oli helähtelevä ja pehmitti myllärin sydämen, varsinkin kun hän juuri äsken oli asiantuntian katseella tarkastanut Birgerin hyvää hämäläistä hevosta. Hän läksi nyreänä panemaan heiniä häkkiin, mutta ovessa hän vielä mutisi jotain petkuttajista, jotka Jumala tiesi mistä kuljeksivat ympäri maata parempien ihmisten hevosilla.
— Minä tein teille mieliksi, Birger herra, — sanoi myllärin vaimo, — ja jos teillä on siitä vahinkoa ruumiin tai menestyksenne puolesta, niin älkää minua syyttäkö. Pistäkää paidankauluksenne piiloon, sanon minä. Ottakaa mieheni takki ja jättäkää sotilasnuttunne tänne; älkääkä unohtako kirvestä, koska jätätte miekkanne tänne, ja kas tässä, ottakaa vyö ja puukko, ei sitä tiedä, mikä voipi olla tarpeen. Muistakaa, että olette renki, jonka me äskettäin olemme ottaneet Ulvilasta palvelukseemme; mutta pitäkää suunne kiinni, jos mahdollista ja vannokaa pyhän Olavin, älkääkä mitenkään pyhän Priitan nimeen, jos ette tahdo vannoa jonkun pahemman nimeen, niinkuin linnassa on tapana. Vielä yksi asia: varokaa, ettette liiaksi katsele sitä keltaista rintaneulaa, joka on aina Ursula rouvan povella, sillä se kääntää silmät, viettelee pahaan ja koko hänen valtansa on siinä. Koettakaa mielemmin kaikin tavoin saada se valtaanne, Birger herra, sillä silloin ei mikään vaara voi uhata teitä, ei Ljungarseja eikä liioin meitä. Sentähden minä sallin teidän lähteä. Minä ajattelen, ehkä pyhimykset sitä tahtovat. Mutta olkaa kaiken mokomin viisas ja varovainen, sillä jos Ursula rouva hiukankin huomaa teidän haluavan kiveä, niin te olette myöty, vaikkapa teillä olisi Arvid piispan kaikki soturit vartiapiirinä ympärillänne. Jääkää hyvästi, älkää antako meidän odottaa itseänne. Jumala teitä siunatkoon ja antakoon minulle anteeksi, jos tämä tekoni on syntiä.