— Mitä, pappi, onko sinulla muuta kuin yksi henki menetettävänä?
Vastauksen asemesta veti munkki pitkän miekkansa kaapunsa alta ja iski Sten herran hevosta niin kovasti niskaan, että pää melkein irtaantui ruumiista ja hevonen sekä ratsumies pyörähtivät toistensa yli keskellä verivirtaa.
Mies, joka saattoi antaa senkaltaisia iskuja, olisi nyt ilman mitään vaivaa voinut kaataa Sten herrankin maahan. Mutta munkki ei käyttänyt etua hyväksensä, hän ei liikahtanut paikaltaankaan, ennenkuin ritari vihan vimmoissansa oli irroittautunut jalustimistaan. Silloin hänkin hyppäsi hevosensa selästä ja niin he seisoivat hetken vastatusten, katsellen vihaisin katsein toisiansa.
— Kaljupää konna! — huusi Sten herra, — sinä tapoit hyvän hevoseni, ja nyt minä heitän sinun pääsi sen pään viereen.
— Säästä sanasi, Sten Knuutinpoika, ja käytä mielemmin miekkaasi, sillä pyhän Henrikin luitten kautta, ei se koskaan ole ollut sinulle niin tarpeen kuin tänään! — vastasi munkki, heittäen päähineensä pois ja paljastaen sen alta ritarin kypärän.
32. Kuinka kaksintaistelu päättyi molempien ritarien välillä, sekä Ljungarsin suvun surullisesta kohtalosta.
— Oletpa munkki tai maallikko, niin tänään saat maistaa Ljungarsin säilää! — huudahti Sten herra ja antoi vastustajalleen toisen iskun toisensa jälkeen, niin että hän, jolla ei ollut kilpeä, vain mitä suurimmalla taitavuudella saattoi suojella itseään. Mutta Sten herra ei siten saavuttanut mitään erityistä etua; päin vastoin hän tunsi kätensä väsyvän ja kaikki hänen iskunsa kilpistyivät tuntemattoman ritarin varusteesta ja miekasta, ikäänkuin lasipinnasta.
— Saat viisi minuuttia hengähtääksesi, — sanoi vieras.
Vastauksen asemesta iski Sten herra niin voimakkaasti vieraan päätä kohti, että leukahihna katkesi ja kypärä putosi maahan. Munkkikaapuun puettu ritari seisoi nyt siinä paljain päin, hänen kasvonsa olivat kalpeat ja tuimat ja harmaantuneet kiharat ympäröivät hänen päätään. Se oli Bo Knuutinpoika, Ljungarsin herra.
Tämä odottamaton näky sai Sten herran kauhun valtaan. Hän tuijotti hetken aikaa veljeensä, ikäänkuin hän olisi ollut haamu kuolleitten mailta.