Oisin ruoho nurmikon!
Oisin lehti taikka havu,
Taikka haihtuvainen savu!
Oisin korsi vähäinen,
Taikka lintu sininen!
Paremp’ olis ollaksen’.
Kuningatar.
Lintu joutuu pian paulaan.
Nyt hääjoukko tulee, laulaa.
(Musiikkia ja tanssia. Forella neitsyeinensä ja hoviväki, tulevat tanssaten sisään ja asettuvat riviin.)
Missä ylkä? Mitä! us!
Mik’ on tämä kummitus?
(Holofernes tulee tanssien hyvin iloisena eikä huomaa, että Deoletus on hänelle noitunut aasinkorvat ja hirmuisen pitkän nenän. Cyprinus ja Deoletus tirkistävät nauraen ovella.)
Holofernes. Kaikkein nöyrin palvelijanne, kaikkein armollisin herrasväkenä. Nyt olen valmis, kuten näkee minun sokerimuruni; eikö pitäne minua kauniina? Nyt on hän tuleva minun pikku morsiokseni ja minä olen tuleva hänen kaikkein makeimmaksi yljäksensä. Ja niin oleskelemme kuin kyyhkyspari, ja elämme hunajalla ja herkuilla, lättyjä aamiaiseksi, pannukakkuja päivälliseksi, vohvelia iltaiseksi ja lasi viiniä silloin tällöin (Loukkaa nenänsä.) Ai, ai!
(Kaikki nauravat juosten pakoon pitkää nenää.)
Kuningatar (vihaisena).
Sinä mörkö, riiviö!
Sinä aasi, hirviö!
Tulit peljättämään meitä.
Mene matkaas pitkin teitä!
(Ajaa Holofernehsen pois, joka kirkuen pakenee.)