Kosk’ en voi mä pyytää sua.
Sydäntän’ ei koruhemppu
Valloita, kas siinä temppu.
Neittä viatonta, somaa
Sydämestän’ halajan,
Häntä toivon alinomaa.
Florinnaa ma rakastan.
(Kuningatar ja Sysis tulevat.)
Kuningatar.
Prinssi, mitä kuulenkaan!
Sormuksenne tarjositte,
Forellan jo kihlasitte,
Ettekö nyt muistakaan?
Amundus.
Erehdys se oli. Mut
Min’ en mitään luvannut.
Forella.
Florinnaks hän luuli mua...
Kuningatar.
Vait! Nyt seuraa kihlattua
Kypron saari myötäisiks.