Ja mylly se jauhaa ja jauhaa,
Ja koski se pauhaa ja pauhaa,
Ja hauskapa rannalla sen
On leikkiä lapsosien.
Fride. Ei, tästä minun frekatistani ei tule hyvää koskaan ennen, kuin saan paremman laudan. Jospa uskaltaisin lainata isän kirvestä, joka on tuossa myllyn seinää vasten.
Friden enkeli. Älä koske kirveesen. Isä on kieltänyt.
Fride (itsekseen). Paras on, että annan kirveen olla paikoillaan, koska isä on kieltänyt.
Musta henki (kurkistaa). Ota sinä vain kirves. Isäsi on poissa, eikä kukaan sitä näe.
Fride (itsekseen). Saatanhan ottaa kirveen vähäksi ajaksi vain, eihän isä sitä tiedä.
(Hän menee ottamaan kirvestä. Hänen enkelinsä itkee.)
Fride (palaa kirves kädessä). Kas niin, nyt siitä tuleekin oiva frekatti! (Alkaa veistellä, mutta katuu kohta.) Ei... tämä on pahoin tehty. Jospa ei kukaan muu näe, niin näkee sen Jumala. Minä vien kirveen pois ja pyydän isältä anteeksi.
(Hän viepi kirveen takaisin. Musta henki katoaa. Friden enkeli tulee iloiseksi.)
(Frode tulee, jousi kädessä ja korpin höyheniä lakissa.)