Kuuletko kehoitusta sen:
Ain' ollos puhdas, totinen,
Rakasta Luojaa, luotuja;
Äl' olla häpee lapsena.
Sun laises lapsi ollut on
Uroskin vahvin, verraton;
On viisain ollut pienenä:
Voit samoin sinä elpyä.
Vaan suurin ei, ei viisainkaan,
Ylistetyinkään päällä maan
Jumalan valtakuntaan käy,
Jos lapsen mielt' ei hällä näy.
Valossa asut ylhäällä
Elämän riemun lähteillä,
Lähteillä urhotöidenkin:
Ne sieltä virtaa laaksoihin.
Vaan ijäkkäämpäin alhaalla
Laaksossa täytyy taistella,
Jalassa pistin, pyrkien
Toiselle korkeudellen.
Säilytä lapsen-uskos vaan
Jesuksen kautta Jumalaan;
Ei muutoin ole milloinkaan
Valoa, rauhaa ollenkaan.
Kun sanotaan: ei suurena
Sit' uskota kuin lapsena,
Niin muista: taivaankin ja maan
Hukkuissa Sana säilyy vaan.
Vaikk' aivan rikas olisit,
Niin nöyrry vain kuin enkelit:
He itseään ei ylistä,
Vaan Herraa, hoitain ihmistä.
Laps olet köyhä, vähäinen,
Viallinen ja puutteinen;
On oppimatta sinulla
Elämän läksy lavea.
Sä heikko, Herran voimakkaan
Apua ano ainiaan,
Valoa, pyhitystä ja
Hyvyyden tielle neuvoa.