Käyn kotiin — myös käy tähdet nuo.
Mun retkeni ne tietää tään,
Mä niiden tiet' en tiedäkkään,
Ennenkuin pääsen niiden luo.
Kotini täss' on. Hyväst' vain,
Jumalan kauniit lyhdyt te!
Kun yöllä mua katsotte,
Niin silmäilkää myös Maikkiain!
MISTÄ SAAMME JOULUKUUSEN?
(Joulu-leikki.)
Matti ja Mikki ovat tulleet metsään joulukuusta hakkaamaan. Lapset ovat olevinaan puina: yksi on koivu, toinen pihlaja, kolmas tuomi, neljäs haapa, viides kuusi ja kuudes kataja. Pisin lapsista on kuusena. Pienin lapsi voi ruveta tähdeksi ja mennä piiloon kuusen taa. Jos puiden päälle voi saada jotakin valkoista, niin se kuvaa lunta.
Matti. Huh! Onpa aika vaikea kaalaa paksuissa lumikinoksissa. Olemmeko nyt jo metsässä?
Mikki. Totta kai olemmekin; miksipä tässä muuten olisi niin monta puuta?
Matti. Miten vääriä vinkuloita ja monimuhkaisia! Eihän tuollaiset dromedaarit kelpaa muuksi kuin polttopuuksi.
Mikki. Etkö häpeä, Matti, toruessasi siivo puita? Nythän nuo enimmäkseen ovat paljaat, mutta jospa näkisit, miten ne kevään tullessa pukeutuvat vehreiksi ottamaan vastaan käkeä!
Matti. Makkarapuikkoja nuo ovat eikä puita. Ennenkuin etsimme kunnollisen joulukuusen, saattaisimme ensin hakata vähän puita joulutakkaan. Mitäpä, jos aluksi hakkaamme tuon koivun?