Härjät ja lohet ja ravut,
Nauriit, lätyt ja pavut;
Kypron viini, likööri ja tee!
Prinsessa saatu on oiva!
Sam, pidä kaikista hoiva!
Voi, tuota Samia, ei mitään tee!
(Juoksee pois.)
Hovimarski. Siinä nyt nähdään, mitä seuraa, kun ollaan alentuvaiset huonompaa kansaa kohtaan. Armollinen kuninkaamme on, kunniani kautta, liian kansallinen. Alhaiso alkaa jo ottaa sellaisen tavan, sellaisen käytöksen, kuin se olisi meidän vertaisemme, ja se tulee siitä, että kansalla on liian vähä tehtävää. Mutta kas, tuollahan suuri saatto jo saapuu kirkosta. Vahti aseihin!
(Kaartin musiikki soittaa kuninkaallista marssia, ja koko hovi tulee sisälle juhlakulussa. Ensinnä airuita ja sotilaita. Sitte kuningas, ylimäinen juomanlaskija ja valtakunnan hienot herrat. Sitte Ruusunen prinsessa, kuninkaallisen lapsenhoitojattaren käsivarsilla. Prinsessalla on niin pitkä laahus, että neljä hovinaista sitä kantaa. Sitte seuraa valtioneuvoksetar Kunigunda, jonka laahusta kaksi hovinaista kantaa. Häntä seuraa hovijunkkareja, munsyörejä, muotimamseleja, matameja ja alhaista kansaa, jota tarvitaan hurraamaan.)
Hovimarski. Eläköön kuningas! Hei hurraa!
Kansa. Hei, hurraa!
Hovimarski.
Majesteetti, joko voi,
Nyt kun armas, armollinen
Prinsessa, maan perillinen
Itsensä jo kastaa soi,
Kansa tulla tuntemaan,
Minkä hän on nimellinen?
Alammaisna kysyn vaan.
Kuningas. Ruusunen, rakas hovimarski, Ruusunen. Mutta heittäkää nyt kaikki tarpeeton kursailu pois. Tyttö on soreamuotoinen eikä tarvitse kaunistelemista. Vai kuinka, valtioneuvoksetar? Minkä hullunkurisen laahuksen te lapseen riipustaneet olette? Onhan hän aivan sellainen kuin pitkäpyrstöinen paperileija.
Valtioneuvoksetar Kunigunda (itsekseen).