(Hovi antaa tilaa, ja yksitellen tulevat sisälle haltijattaret, kaikilla kruunu ja taikasauva, jolla he kukin vuorostaan koskettelevat Ruususta.)
Sulotar neiti (vehreässä hameessa).
Heijan, teijan tuulaii tuon!
Hyvyyttä mä sulle suon.
Hyvyys, hellyys, kuulijaisuus,
Ne sun parhain ominaisuus.
Täällä murhetta ei mustaa,
Jolle et sois huojennusta,
Kyynelt', jot' et tahtois pestä,
Vaivaa, jot' et mielis estää.
Korkein harrastus on sulla
Toisten onneks, hoivaks tulla.
Oman riemus unhotat,
Jos vain muut on riemuisat.
Koitar neiti (valkoisessa hameessa).
Tuuli illan laila la!
Ymmärrystä annan ma.
Selväksi teen ajatukses;
Viisaus on kaunistukses.
Opit kaiken kauniin, jalon,
Opit seikat luonnon talon;
Ihmistiedot, hyveet, kunto,
Niist' on sulla selvä tunto.
Oppis ottaa ihmeeks ratki
Mailman suuret viisahatki.
Itse arvaat itsesi
Aivan tiedottomaksi.
Päivätär neiti (punaisessa hameessa).
Tiskon, toskon tiukaus!
Lahjani on kauneus.
Kauneus on katoovata;
En voi antaa parempata.
Mutta sulo lemmittävä
Sydammet on miellyttävä,
Varsinkin jos lapsi sorja,
Kuten laakson kukka korja,
Its' ei tiedä tuoksustansa,
Ihmeisestä mahdistansa.
Moinen mahti viaton
Lahja multa sulle on.
Kuutar neiti (keltaisessa hameessa).
Kilin, kalin kalistan!
Kultaa minä lahjoitan.
Arvokkaampaa lahjaa vastaan
Rikkaus on ainoastaan
Halpa; mutta ääntä tunnon
Seurata jos mielit kunnon,
Kuullessasi kurjan hätää,
Silloin saatat lahjaa tätä
Antaa kullekin, ku anoo.
Sammuta näin nälkä, jano,
Hätää helli, lievitä:
Kultasi on kestävä.
Tähdetär neiti (sinipunervassa hameessa).