Oi, sä kauniin Ruusuni!
Olen vieras; suurin ratki
Riemuni ja toivoni
On sua saada elohon
Tässä linnass' sallimuksen.
Ruusu (ajatellen).
Niin; sain äsken loukkauksen;
Vaan se vaaratonta on,
Sainhan naarmun varsin pienen.
Sitte hiukan uinahdin,
Raskas kun ol' ilmakin.
Puoleenpäivään maannut lienen.
Florestan.
Paljoko on aikaa siitä,
Jolloin suljit silmäsi?
Ruusu.
Neljännes tai — jos ei riitä —
Kaksi. Sit' en ihmehdi,
Kun ol' uni makeata.
Florestan (hiljaa).
Ei hän tiedä, että sata
Vuotta siitä vierikin!
(Kuuluvasti.)
Puolipäivä on nyt tosin. —
Ruhtinatar ylevin!
Sua saavuin tänne kosiin;
Olen prinssi Florestan.
Ruusu.