(Otso valssaa.)
Vuoren kuningas (ihastuksissaan). Täytyypä tunnustaa, että se oli kaunista musiikkia ja hyvin miellyttävää tanssia. Hyppää, soma Otsonen… Laula uudestaan tuo romanssi! Mitenkä se nyt olikaan?
(Hän tanssii mukana.)
Olli (hiivii yhä etemmäksi pois).
Hyppää, jörö Otsonen, Otsonen, Otsonen,
Hyppää, ruma peikkokin, hyppiös hei!
Ei koskaan nähdä saa
Noin tyhmää tanssintaa.
Hyppää, pikku Olli, nyt lähdet sä, hei!
(Lähtee livistämään pois suksilla.)
Vuoren kuningas (hengästyneenä). Vielä musiikkia! Vielä musiikkia! Se oli kaunis romanssi. Mutta minne se soittomestari joutui?
Otso (myöskin hengästyneenä). Äläs, laulahan vähän vielä, minä eksyin tahdista. Mihin ihmeesen se Olli hävisi?
Olli (ulkoa). Hyvästi, Vuoren kuningas! Hyvästi, Otso!
Vuoren kuningas. Aamiaiseni! Aamiaiseni! Otso, tules tänne; minä syön sinut hänen sijaansa.