Nyt laulan lauluani
Niin ylen ihanaa,
Sä katso äidin lasta
Ja isän nallikkaa!
Mä suuri olen, usko se,
Kun asetun mä pöydälle
Niin olen, hei sen, hei, hei sen,
Noin peninkulmainen.
Ei ollut Simson ennen
Niin julma voimaltaan,
Sen sisko saat sä tietää
Jos sormeen tartut vaan.
Ja jos saan sarvet mullikan
Niin kirkontornin korkeimman
Mä nostan ilmaan, hei, sei, saan,
Jos raskas ei oo vaan!
Äl' pelkää sisko pieni
En sulle pahaa tee,
Jollet käy suden turkkiin!
Kas, mua vainoilee
Nuo sudet julmat; siksipä
Mä ammun ne tän'päivänä!
Joll'en, niin hei sun, hei, hei sun,
Ne syövät vihdoin mun.
Ja mietis mitä teen mä
Ja mitä taidankin:
Mä kiekun kuperkeikkaa
Syön paljo leipääkin.
Mä hypin helpost' harakkaa
Ja osaan oivast' ratsastaa
Laukalla, hei sän, hei sän, sä
Isäni seljässä.
Ja kuules kuinka kilkkaa
Nyt rahat taskussan,
Ne hilisee ja hilkkaa
Vaan sulaa rikkauttan!
Mä ostan puodin leipurin
Ja jollei mulla miljoonin
Niin on, niin hei sen, hei sen, sen
Niin on viiskymment' pen'.
Ja keisari, kas hällä
Ei hyvä ole niin.
On mulla mäet uljaat
Jos linnat hälläkin.
Mut hevosta ei parempaa
Oo hällä, eikä somempaa
Kuin Polle, hei sen, hei sen, son
Vaikk' jalaton se on.
Kas kun mä kerran saanen
Vaan viikset huulellen,
Niin sotilaaksi pääsen,
Kenraaliks' toisillen!
Senjälkeen ylioppilas
Ja sitte ajur' urhokas
Minusta tulee, hei sin, sin,
Niin ajan kotihin.
Mut nyt oon äidin poika
Ja isän nallikka!
Ja apelsiinin tästä
Voin laulust' ansaita.
On nälkä mulla äitini,
Voileipää etkös antaisi
Niin suurta, hei sen, hei sen, sen
Kuin olen nälkäinen!
PYHÄN YÖN LAPSET.
Joulusatu.