DINA.
Barbra, sano toden perää,
Lumootkos?
BARBRA.
Mua naurattaa.
Hanhipiika lumoaa!
DINA.
Liehuin siis vaan unten mailla;
Hauskaa ol' se aikalailla!
Appeni ol' kuningas,
Sinä loihduit sauvallas;
Superba mua kuristi,
Thora kovaa puristi.
Kun ma siitä käräjöin,
Viuhkasella heitä löin,
Jouduin kotiin kengäti…
Kenen lie tää kenkä soma?
BARBRA.
Ehkä on se Thoran oma.
(Itsekseen).
Jos nyt prinssi Dinan jätti,
Luulkoon uneks' vaan, mi petti.