(Barbra seisoo Dinan takana taikahaltiattarena.)
KERISTANE. Hildebart, sa Frankinmaan prinssi, tervehdi morsiantasi, Dinaa, Burgundin prinsessaa! Hänen köyhyytensä on vaan koettelus. Hän on sinun arvosi mukainen; hänen ainoa hairauksensa oli, että vastasi solvaukseen. Tästä viasta on hän rangaistu ja se on anteeksi annettu. Hän saa takasin oikean hahmonsa, mutta muistoksi ja varotukseksi täytyy hänen käydä avoin jaloin hääpäivään asti.
(Haltiatar riisuu Dinalta mekon ja päätanun. Dina seisoo kuninkaallisessa puvussa, mutta jalat paljaina.)
PRINSSI.
Niin, sun tunnen. Sieluni
Osa parhain oletki;
Nöyryytes mun viehätti.
Sitä tahdon aina muistaa,
Kun mua ylpeys harhaan suistaa.
DINA.
Niinpä, sinut nähtyäin,
Uunna kipinäni näin:
Ei se kyde tuhan alla;
Liekillään se kirkkahalla
Sydäntäni lämmittää.
Pois nyt suli talven jää.
SUPERBA. Prinssi, sinua petetään. Tämä noitaämmä on meidän vanha hanhipaimenemme, Barbra, ja tämän ryysyläisen olemme me prinsessat armeliaisuudesta korjanneet metsästä.
THORA. Nyt palkitsee hän hyvyyttämme sillä että kutsumatonna hiipii kuninkaan tanssikemuihin ja luikertelee ylhäisten suosioon. Eikös se ole totta, Trilla?
TRILLA. On. Voin todistaa, että kaikki ovat nimitelleet häntä Tuhkimoksi. (Hiljaa Dinalle.) Anna minun päästä kamarineitsyeksi sinulle, niin saatan todistaa että sisaresi ovat antaneet sinun syödä kissan kanssa samasta kupista.