(Valtiosali kuninkaan linnassa. Pytt yksin, varovasti sisään hiipien.)
PYTT. Minä menen tänne piiloon pöydän alle, että saan nähdä hääkulkueen. Kirkossa oli niin paljo väkeä ja kaikki ne olivat minua pitempiä! En saanut nähdä mitään muuta kuin hiukan Hyrrän morsiushuntua ... prinsessan huntua, piti minun sanoa. Nyt minun täytyy piiloutua, ennenkuin kukaan ehtii tulla. (Kömpii yhden pöydän alle.) Täällä ei minua kukaan näe. Hiljaa, siellä tulee joku!
KAPTEENI PUKS (tulee sisään leuka sileäksi ajeltuna.) Vihdoinkin minuutin lepoaika! Uks, sanoi Puks, kuninkaalliset häät ovat pahemmat kuin sota. Heittäytyy tuolille Pyttin pöydän viereen.) Missähän minun poika-veitikkani lienee? (Pytt nipistää häntä jalasta.) Mitä? Onko täällä koiranpenikka?
PYTT (pilkistää esiin). Hiljaa, isä, minä olen täällä incognito[7].
[7] Salaisesti, salanimellä. Suom. muist.]
KAPTEENI PUKS. Oletko sinä siellä, riivattu velikulta! Ajattelen onnetointa partaani. Vieläköhän prinsessa voinee olla vaiti?
PYTT. Ei, hän on puhunut. KAPTEENI PUKS. Niin, enkös sitä ajatellut! Hän on puhunut! Ja nyt näytän hänen tähtensä aivan vastasyntyneeltä lapselta.
PYTT. Hän on sanonut otan vihillä seisoessaan.
KAPTEENI PUKS. Eikö muuta? Sana otan vihillä ollessa ei ole sana, se on muiskaus.
HÄMÄHÄKINJALKA (tulee sisälle kiiruhtaen). Seurue tulee kirkosta. Onko kaikki kunnossa? Kaikki kutsutut?