– Minä olen saanut uuden myssyn, – huusi Sveru.
– Minä olen saanut riisiryynimakkaran, – iloitsi Morsa.
– Mitä ihmettä! – huudahti Priska-äiti. – Minä olen saanut uuden-uutukaisen puuvillahameen!
Syyne hymyili hiljaa itsekseen, mutta toiset huomasivat sen.
– Sinä tiedät jotain, – sanoivat he. –- Sinä tiesit jotain isän uudesta hevosesta. Kerro! Kerro!
Syyne-parka ei voinut valhetella, hänen täytyi kertoa kaikki, mitä hänelle oli tapahtunut tuona merkillisenä päivänä, jona hän oli rustitilallisen lehmiä paimentamassa. Hän unohti ainoastaan, miten hyvä hän oli ollut eläimiä kohtaan.
– Syyne, – sanoi Priska-äiti, – sinä et ole mikään tyhmä tyttö, sinä olet antanut minulle kauniin puuvillahameen. Sinä saat ruveta käymään koulua ja saat alkaa jo tänään. Morsa tahtoo lopettaa koulunkäynnin, sillä se on hänestä ikävintä, mitä hän tietää. – Morsa ei ollut kertonut, että hänet oli laiskuuden tähden eroitettu koulusta.
Syyne kiitti. Hän oli jo saanut oikean aapiskirjan kukkoineen.
– Äiti, – sanoi Morsa, – anna minun mennä huomenna paimentamaan rustitilallisen lehmiä!
Äidillä ei ollut mitään sitä vastaan, jos Morsa voisi tuoda hänelle pitkän kankaan lakanapalttinaa.