– Mitä, etteikö tulisi kaunis ilma! Onhan nyt ollut kaunista ilmaa kolme viikkoa!
– Mutta nyt laskeutuu aurinko pilviin ja kartanokoira Musti syö ruohoa.
– Nyt täytyy tulla kaunis ilma, sillä maisteri on sanonut, että lukeminen alkaa jälleen ylihuomenna. Etkö sinä voi takoa kaunista ilmaa, sinä, joka osaat kaikkea, Jukka?
– Hm, niin, minä voin kyllä polttaa sateen, – tuumasi seppä.
– Kuinka se käy päinsä?
– Minä annan sataa kuivan nahkan päälle ja heitän nahkan tuleen.
– Auttaako se?
– Ei se aina auta. On olemassa ainoastaan yksi, joka voi tehdä kauniin ilman, ja se on Suuri-Jukka tuolla pilvissä.
– Suuri-Jukka? Kuka hän on?
– Hän on mestariseppä, hän. Hän on Herramme isäntärenki ja hänen pajansa on pilvissä. Hän on ukkosen iskijä. Rikki menee nyt kiltisti nukkumaan. Jos tulee kaunis ilma, niin tulee kaunis ilma, ja jos tulee ruma ilma, niin en minä voi takoa kilpaa Suuren Jukan kanssa.