LOTTA (epäillen). Mutta nähdä samalla kertaa sekä menneitä että tulevia! Nähdä kaikki, mikä on ollut, ja kaikki, mikä on tuleva! Isoäiti, avaa sinä kuvastin ja minä katson sinun olkasi ylitse.
ISOÄITI (ottaa rasiasta esille pienen kuvastimen). No, mitä sinä tahdot nähdä?
LOTTA (katsoen hänen olkansa ylitse). Rohkenenko? Saanko? Tahtoisin nähdä sinut, isoäiti, viisitoistavuotisena.
ISOÄITI. Kuihtunut vanhus, muutu jälleen nuoreksi! Näyttäydy jälkimaailmalle!
KUVA N:O 1. (Nuori tyttö, 1830-aikaisessa puvussa ja pitkät palmikot niskassa, tulee näkyviin varjostimen keskelle).
LOTTA. Aivan kuin valokuva! Miten suloinen hän on! Saanko puhua hänelle?
ISOÄITI. Katsoa ja puhella saat, mutta et saa koskea häntä, sillä silloin haihtuu hän ilmaan.
LOTTA (hämillään). Mikä on neidin nimi?
KUVA (niiaten). Nimeni on Beata Sophia Randers.
LOTTA (kuiskaten). Se olet sinä, isoäiti. (Ääneen kuvalle). Tunteeko neiti tätä vanhaa rouvaa tässä keinutuolissa?