KAIKU (kuten ennen). Pidä suusi kiinni, narri!
MAIJA. Ei, tuon kanssa ei toki kannata riidellä. Oi, kuinka minun on kylmä ja kuinka väsynyt minä olen! Kas, tuossa on kaksi paleltunutta sinivuokkoa. Minä istun’ niiden viereen. (Istuu). Anteeksi, rouva Kuusela, että istun rouvan hameenliepeelle! (Huokaa). Miten valo on ihanaa, kun se samalla on lämmintä! Miten kevät on iloinen, kun se todellakin on kevät!... Mutta kuka tulee tuolla? Lumiukko!
(Valkoiseen lakanaan puettu lumiukko, jolla on naamio kasvojen edessä ja pitkä, valkoinen parta, astuu esiin nojaten kahteen kainalosauvaan).
MAIJA. Miten vanhalta ja huonolta hän näyttää! Mistä sinä tulet, köyhä vanhus?
LUMIUKKO. Alpeilta.
MAIJA. Sinä tarkoitat kai Lapista. Minulla ei ole penniäkään sinulle antaa, mutta jos olet väsynyt, niin lepää tässä pehmeillä kuusenoksilla!
LUMIUKKO. Kiitos. Tahdon nukkua itseni lämpöiseksi. (Hän istahtaa ja nukkuu havunoksille).
MAIJA. Mitä? Nukkuuko hän jo? Ja minä olen melkein yhtä väsynyt kuin hänkin. Jos minä pitäisin itseäni valveilla lukemalla koululäksyäni?... Jangtsekiang eli Sininen joki... Hoangho eli Keltainen joki (haukottelee)... Tschinkiang, Sutscheu, Schanghai... Koskahan mahtanee prinssi Florio saapua tänne kylmään pohjolaan. Hän ei kiirehdi. Koko hänen seurueensa tulee kantamaan hänet riemukulussa ... ja aikaa tarvitaan, ennenkuin kaikki ovat pukeutuneet hovipukuihin. Me toiset (haukottelee) saamme odottaa... Jospa hiukan nukahtaisin. Hyvää yötä, auringon säde! (Nukkuu).
(Perhonen ja korennoinen lentävät näyttämölle).
PERHONEN. Täällä on kevääntyttönen kulkenut ennen meitä. Minä näen hänen jälkensä lumessa. Korennoinen, minulla on kylmä ja nälkä; anna minulle yksi ainoa kirsikankukka!