ILKISIIPI. Kiitoksia paljo! Ken oli niin hyvä ja pyysi minut sisälle? Uh, olen ratsastanut itseni väsyksiin; olen matkalla Hiitolaan. Onko täällä joku, joka riitelee? Minä tarvitsen haukkumasanoja, paljo haukkumasanoja tänä iltana, sillä minä aion jauhaa ne kahviksi – en sano kenelle.
HANNU-MESTARI. Mikä marakatti te olette?
ILKISIIPI (haukkaa ilmaa). Kiitän nöyrimmästi! Se oli hyvä sana. Jokainen sellainen sana on kahvinpapu minulle. Eikö täällä ole enempää?
MATTI. Voitteko parantaa minun sormeni, senkin pohjaanpalanut, nokinen noita-akka?
ILKISIIPI (haukkaa ilmaa). Kiitos, kiitos, sekin oli hyvä sana. Mutta nyt ei minulla ole aikaa, minun täytyy aamulla anivarhain rientää kuninkaan hoviin, minulla on asiaa Hyrrälle, ja siellä saan minä paljo mainioita kahvinpapuja. (Vainuten ilmaa). Ptsih! (Aivastaa). Varjelkoon, luulenpa, että täällä haisee pakanan veri! Varpusen poikanen! (Tarttuen Pyttiin). Hänen täytyy mun pussiini aamiaiseksi huomenna.
(Pytt pakenee ja kätkeytyy palkeen taakse).
PEKKA. Uljas Pytt, lävistä akka miekallasi!
ILKISIIPI (ahdistaen Pyttiä). So, so, so, varpusen poikanen, älä ole olevinasi! Säkkiin sinun täytyy, vartaaseen sinun täytyy, minä höyhennän sinut, minä paistan sinut, sipulissa ja pippurissa minä sinut paistan, paistan, kunnes tulet mureaksi! (Olli vastustaa häntä). Mitä nyt, nuohojapoika? Tahdotkos nähdä pitkiä kynsiäni? Minun täytyy saada käsiini tuo kääpiö!
OLLI (kukkoa matkien). Kukko kiekuu!
ILKISIIPI (pelästyneenä). Hui, mikä se oli! Kukko laulaa, minä tulen liian myöhään Hiitolaan. Ja ainoastaan kaksi kahvinpapua olen minä saanut tässä kurjassa pajassa. Simpele, timpele, murra palurra, hei, ilmaan, hei, mun hevosein! (Lyö luutaansa ja ratsastaa ulos).