Jalous, miehuus jalopeuran aina olkoon sulla,
Vaan et kuin tiikeri saa julmaks verenjuojaks tulla.
Kuin kyyhky ole siivo, kuin lammas lakea.
Vaan ei kuin aasi tuhma, kuin kissa kavala,
Ain' ole uskollinen myös kuin koira ihmisellen,
Vaan älä imartele sä kuin hänkin lieherrellen.
Suruton ole, riemuinen kuin lintu laulukieli,
Ja viisas, älä viekas vaan kuin kettu myrkkymieli.
Ykspäinen älä ole kuin härkä jörö on.
Kuin joutsen puhdas ruumiis ja sielus olkohon.
Kuin kala ole äänetön kun sulle uskotaan
Salainen asia. Kuin oravainen nopsa liikkumaan.
Kateudesta älä halkea kuin teki rietas konna.
Pelosta älä vapise kuin jänis miehuutonna.
Käy edespäin, ei taaspäin kuin krapu, kulkeissas.
Äläkä ole susi ahne, ei liukas angerjas,
Ei sika siivoton. Ei kaksipäinen kieles
Kuin käärmeen olko. Pyrkikökön mieles
Taivasta kohti niinkuin kotka kohoumaan.
Äl' loiku laiskana kuin karhu luolassaan.
Kuin hevonen sä ollos myös virkku, rivakka,
Ja älä vitkastele kuin hidas etana.
Sä älä riikinkukkona vaan vaatteiltasi loista.
Kas kalkkuna kuin pöyhkeilee; sun tapas olkoon toista.
Äl' apinana matki. Jos olet nuori vielä,
Äl' yhdy korpin huutoon, vaan laula leivon kieltä.
Otappas muurahaiselta myös oppi ahkerasta.
Ja ime mesi kukasta vaikk' kaikkein karvaimmasta
Kuin mehiläinen. Tee luja työ, kuin korallien luoma,
Vuossatojakin kestävä. Nää kaikki hyvin huomaa.
Oi ihminen, ylevin ja jaloin elävistä.
Niin luontokappaleistakin sä opit hyödyllistä.
Seitsemäs Luku.
Kasveista.
Tuossa pienessä huoneessa liki herrastalon veräjää asuu vanha mies. Se on puutarhanhoitaja, joka tekee niin ahkerasti työtä lapiolla ja rautaharavalla puutarhassa. Se näyttää niin hyvältä ja ystävälliseltä, jonkalaiseksi se tulee, jolla on alinomaa tekemistä semmoisen kanssa, joka on kaunista luonnossa. Hän kutsuu puita oppilaisikseen, ja kukkia neitosikseen. Hän pitää niitä hyvinä, juurikuin hyvä isä lapsiaan, ja selvästi on nähtävä, kuinka ne menestyvät hänen hoidossaan. Kasvit ovat hänen rikkautena, ja ne palkitsevat monikertaisesti hänen vaivansa. Ei hän voi ymmärtää, kuinka kevytmielisillä ihmisillä on sydäntä vahingoittaa kasveja ilman mitäkään hyötyä. Nähtyään jonkun pojan vahingoittavan puun kuorta, sanoo hän pojalle: ajatteletko mitä teet? Tämä puu on kaunistuksena ja varjona koko tienoolle. Ihmisille ja eläimille on siitä iloa pitkiksi ajoiksi; mutta aivan suotta vahingoitat sinä sitä, joka on tarvinnut monta vuotta kasvaaksensa.
Ja toiselle pojalle sanoo hän: jos haluat vähällä vaivalla tehdä jotakin kaunista, josta sinulle ja muille on kauvan iloa, niin istuta puu. Se kasvaa nukkuissasikin.
Ja tuolle tyttöselle sanoo hän: pane kukkia keväillä puutarhaasi ja talvella kruukkuihisi. Hoida ne hyvästi ja kastele niitä usein. Se iloittaa ihmisen sydäntä nähdessään viattomia kasvavan maan päällä ja kukoistavan hänen ystävällisessä hoidossaan.
Usein käski hän minua, kulkeissani veräjän läpi, tulemaan puutarhaan. Siellä puhui hän minulle kauniita opetuksia kasvien monenlaisuudesta. Ja mitä hän puhui, sanon minäkin nyt teille. Mutta kaikkia et sinä vielä voi ymmärtää. Vielä on sinulla paljo oppimista vanhemmaksi tullessasi.
Tule veljeni, tule sisareni, menemme ulos tuonne isoon metsään. Siellä on paljo kasveja. Mistä tiedämme niiden ei olevan eläimiä? Siitä, etteivät kasvit tunne, jos niihin koskemme; ja siitä, etteivät ne, niinkuin eläimet, voi itsestään liikkua edes ja takaisin-päin.
Mistäpä tiedämme niiden ei olevan kiviä? Siitä, että kasvit ensin ovat pieniä ja sitten kasvavat isommiksi; siitä, että ne kasvavat sisäten, nestetten ympärijuoksusta; siitä että ne tarvitsevat ruokaa, että ne elävät jonkun ajan ja sitten kuolevat.
Katso, koko maa on Jumalan ihana puutarha. Siinä on Jumala istuttanut kaikkein erilaisimpia kasvuja, aivan suuresta petäjästä, jonka latva ylettyy pilviin, aina tuohon pienoiseen homeesen, joka kasvaa kaapissa olevassa leipäpalasessa. Mutta kaikki kasvit ovat toistensa laisia siinä, että ne kasvavat siemenestä, ja jokainen kasvi antaa siemeniä uusille kasveille, jotka ovat samaa lajia.