Fahlunin suuresta vaskikaiwoksesta Ruotsissa on wanha tarina. Muuan suomalainen paimen hawaitsi kilinsä kyljen olewan punaisena. Paimenella teki mieli tietää, mistä tämä oli tullut ja huomasi pian, että kili oli maannut sillä paikalla, jossa vaskea löytyi wuoressa. Näin löydettiin Pohjolan rikkain vaskikaiwos. Waskiseppä ei kuumenna waskea, niinkuin rautaseppä tekee raudalle, waan takoo sitä kylmänä. Kun hän tahtoo liittää kahta waski-kappaletta yhteen, ei hän saa niitä kiinni takomalla, waan hän yhdistää ne messingillä. Se on metallien juottamista.
Kun muutamanlaisia hartseja eli pihkoja sulataan öljyssä, jota kutsutaan tärpätiksi, saadaan siitä wernissaa (kiilto-öljyä), jolla monellaisia teoksia lakeerataan (kiilloitetaan). Liimaa walmistetaan nahasta, sarwista eli luista, kuin niitä keitetään wedessä. Läkkiä, jolla kirjoitetaan, tehdään pienistä tammen käwyistä ja rautawihtrillistä. Tärkki on hienoa jauhoa, jota on monellaisissa juurissa ja siemenissä. Leipätaikinan annetaan kohota eli nousta, että leipä tulisi mureaa. Mutta kun imelänlainen neste on käynyt, ei sillä ole enää imelän makua, waan se on wäkewää. Siinä on wäkiwiinaa (spirituswiinaa). Onpa monellaisissa kaswuissa makean- eli sokeri-ainetta. Sentähden saatetaan tehdä wiiniä ei ainoastaan wiinapuun rypäleistä, waan pihlajan ja tuomen marjoistakin. Palowiinaa poltetaan elosta eli imelletyistä potaateista, joita pannaan mäskiksi ja käytetään. Sitten kulkee palowiina höyrynä jähdytys-astian läpi, ja rankki jääpi jälelle. Mutta se on ilkeä taitoteos, sillä ei koskaan ole mikään taito tehnyt niin paljo pahaa maailmassa. Ennemmin panemme olutta ja sahtia maltaista, jotka ensin keitetään wierteeksi, ja se sitten käytetään. Simaa (mesijuomaa) walmistetaan hunajasta ja wedestä kryytein kanssa.
Orijärven vuorikaiwos.
Kävipä ryske julma Manalassa,
Mä tunsin jalkoin alla tutinan,
Eteeni näin maan kidan aukeevan.
Mä huusin: "mienkö nyt Pohjolassa,
Mit' olen kuullut maista etelän:
Syvyyden kaupunkeja, maita nielevän!"
Ei, senhän toimi, taito aikaan saapi,
Heit' tulikin ja vesi tottelee,
Kovia kallioita halkaisee,
Tuo malmin esiin, sitten puhdistaapi,
Niin että sillä vaikka kultaa sais,
Kun Perunmaalle asti kaupittais.
Teollisuuspa näin, mi siivet antaa
Kaupalle, neron kanssa kilpaillen
Maailman seudut liittää yhtehen.
Näin Suomen mieskin unhotettu kantaa
Maailman markkinoille viimeinkin
Mit' uutta mietti hän ja saatti ilmihin.
Timantti.
Arabiassa muinoisin
Mies vanha Amru eli.
Vaikk' oli köyhä, kuitenkin
Luojaansa turvaeli,
Hätänsä, huolens ainian
Vaan heitti haltuun Jumalan.
Joelle kerran tultuaan
Hän huomas kiven täällä,
Mi kiilteli kuin loistoissaan
Veshelmi kukan päällä.
Hän korjas kiven lystikseen,
Vei kummaksi sen lapsilleen.
Leluna lasten oltuaan,
Se nurkkaan viskattiin,
Vaan pantiin lakeen riippumaan.
Kun loistons keksittihin.
Ei Amrull' ollut kynttilää,
Siis lyhtynä pit' olla tää.