He uupuin ei vaivu,
Ei tieltähän taivu;
Mi viettelys vois
Ne villitä pois?
Vuostuhannet siellä
Ne loistoa soi,
Vuostuhannet vielä
Näin välkkyä voi.
Mä katala kurja,
Min himoni hurja
Kuin lehtisen vaan
Saa ajelemaan!
Mä vapisen aivan,
Vaikk' iloiten myös,
Kun tähtyet taivaan
Näen tuikkivan yöss'.
Oi, maailman Luoja,
Tään ihmehen suoja!
Kuin sanomaton,
Sun voimasi on!
Mut raukkoja ratki,
Jos on parahatki!
Kaikk' ihmehes nuot
Mun tutkia suot.
Vaikk' kurjina täällä
Maan kuljemme päällä,
Niin kaikki min loit
Täss' opiksi soit.
Kautt' elämän Herran
Täss' aukesi tie,
Jok' ilohon kerran
Meit' ikuiseen vie.
Herra, Sinä olet mahdollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman; sillä sinä olet kaikki luonut, ja sinun tahdostasi he ovat, ja luodut ovat. Ilmestyskirja 4 1., 11 v.
Kuka taitaa häntä niin korkeasti ylistää, kuin hän on? Me näemme ainoastaan vähimmän hänen töistänsä; sillä paljon suuremmat ovat meiltä vielä peitetyt. Sirakin kirjan 43 1., 36 v.
Herra, meidän Herramme, kuinka ihmeellinen on Sinun nimesi kaikessa maassa! Ps. 8, 10 v.