Pantiin leipään puolet petäjäistä, kaksin verroin ojaa kaivoi Paavo, lampaat myi ja siement' osti, kylvi. Tuli kevät, nietos suli mailta, mutt' ei orahia vesi vienyt. Tuli kesä, raekuuro kulki, kaatoi maahan puolet tähkäpäistä. Tuli syksy, kaikki ryösti halla. Rintoihinsa lyöden vaimo lausui: Paavo parka, kovan onnen lapsi, kuollaan pois, jo Herra meidät hylkäs; tuska kuolla, tuskempi tok' elää.
Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui: Koettelee, vaan ei hylkää Herra. Pane toinen verta petäjäistä, ojat kahta suuremmat ma kaivan, mutta Jumalalta kasvun toivon.
Pantiin toinen verta petäjäistä, kahta suuremmat loi ojat Paavo, karjan myi ja siement' osti, kylvi. Tuli kevät, nietos suli mailta, mutt' ei orahia vesi vienyt. Tuli kesä, raekuuro kulki, mutt' ei kaatunutkaan kaunis olki. Tuli syksy, halla kultaviljan koskematta korjaajalle säästi.
Silloin Paavo polvistuen lausui: Koettelee, vaan ei hylkää Herra. Paavon vaimo polvistuen lausui: Koettelee, vaan ei hylkää Herra. Mutta miehellensä virkkoi vaimo: Paavo, Paavo, riemull' ota sirppi, nytpä meillä alkaa ilon päivät, syrjähän nyt petäjäinen silkko, rukihisen nyt mä leivän leivon!
Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui: Vaimo, vaimo, sit' ei kuri kaada, joka toista hädässä ei hylkää. Pane leipään puolet petäjäistä, veihän naapurimme touon halla.
Runeberg.
51. Syötävät sienet.
Jumala ei tarkoituksetta sirottele luontoon antimiaan. Pohjoismaissa ei ole hedelmäpuita, mutta korvaukseksi ne ovat saaneet monta hyvää marjalajia. Täällä ei ole niitä syötäviä kasveja, joita eteläisissä maissa on, mutta sen sijaan Jumala on antanut meille yltäkyllin sieniä. Niitä kasvaa kaikkialla varjopaikoissa, kostealla maalla, sekä havu- että lehtimetsissä, ne nousevat äkkiä sateen jälkeen ja surkastuvat muutamassa päivässä.
Tietämättömät ihmiset halveksivat sieniä ja pitävät niitä ruoaksi kelpaamattomina. He eivät huomaa, kuinka mieluisesti karja syöpi muutamia sieniä; he eivät tiedä, että kansa muissa maissa kokoaa näitä kasveja, kuten me poimimme parhaita marjoja, ja käyttää niitä ruoaksi. Totta on, että muutamat harvat sienet ovat myrkyllisiä, esim. punainen kärpässieni, ja näitä pitää oppia tuntemaan, mikä ei olekaan vaikeata. Totta on myöskin, että muutamilla myrkyttömillä sienillä on karvas maku, mutta sellaisen karvauden saa pois vedellä. Sieniä kootaan ja valmistetaan seuraavalla tavalla:
Selkeällä ja kuivalla ilmalla leikataan sienen kanta veitsellä poikki, ja mieluummin otetaan sellaisia, jotka ovat nuoria tai vielä keskenkasvuisia; mutta madonsyömiä, vanhoja tai aivan pehmeitä ei oteta. Sitten leikataan hilpeet lakin alta ja ohut kuori päältäpäin; jäännös leikellään palasiksi ja pannaan muutamiksi tunneiksi veteen. Tämä vesi kaadetaan sitten pois ja sienet kiehautetaan uudessa vedessä, joka taas kaadetaan pois. Kun ne sitten pannaan kohtalaiseen suolaan, ovat ne ruoaksi kelpaavia, ja niitä saattaa suolattuina syödä särpimenä tai keittää tai paistaa usealla tavalla. Jos tahtoo sieniä säilyttää kauemman aikaa, pitää niitä kuivata tai suolata tai panna etikkaan. Sillä tavalla saadaan maukasta ja terveellistä ruokaa.