PRINSSI. OTTO, EEVA ja STIINA näyttämöllä.
PRINSSI (Stiinalle). Uskallanko toivoa, että sinä, kaunis Stiina, edes hiukan säälit minua?
STIINA. Jos tietäisit, Fredrik, kuinka olen vavissut sinun tähtesi!
PRINSSI. Sano se vielä kerta, Stiina! Sitä sanoessasi olet niin ihana!
Enkö minä olekkin sinun sulhasesi?
STIINA (ojentaa hänelle kätensä). Kyllä, kyliä, — sinua, enkä ketään muuta, rakastan minä aina kuoloon asti! Miten pehmyt sinun kätesi on! — Aivan kuin prinssin! — Odotappas! — Anna minun sitoa kaulaliinasi! — (Sitoo liinan.) — Ja hattusi (asettelee hattua) — noin se sinulle parhaiten sopii.
OTTO (Eevalle). Entäs te, herttaisin viholliseni, joko teemme rauhan?
EEVA. Kunhan saan tietää ketä vastaan olen sotaa käynyt…
OTTO. Nimeni…
EEVA (torjuen). Sh! Jos joskus tapaamme toisemme, niin annan minä (niijaten syvään) Teidän Salaperäisyydellenne luvan — pyytää anteeksi minulta.
OTTO. Kiitän nöyrimmästi niin suuresta armosta!