— Poika odottelee juomarahoja, huokasi äiti. Kyllä tämä matka tulee maksamaan. Pankaa nyt hyvästi yllenne, lapset!
Hyvissä tamineissa marssimme me ulos noustaksemme vaunuihin. Oli jo hämärä; mitään vaunuja ei näkynyt, vaan niiden sijasta kahdet hyvin epäilyttävän näköiset kyytirattaat ja valjaissa hevoset, joilla silojen asemesta oli selässä jonkinlaiset repaleiset satulat riippumassa jatketuista köyden paloista, joiden välitse ohjakset hyvin huolestuttavasti kiertelivät.
— Missä vaunut ovat? huusi isä äkäisesti.
— Vaunutko? kysyi palvelijapoika odotellen juomarahojansa.
— Niin, ne, jotka tilasin.
— Eikö herralla ole omia vaunuja?
— Pöllö! Olisinko minä niitä sitten tilannut?
— Kaikilla, jotka matkustavat vaunuilla, on vaunut mukanaan.
— Minä tahdon vuokrata vaunut, kuuletko. Eikö kaikissa matkustajataksoissa ole painettuna: vuokraa vaunuista sen ja sen verran?
— Sitten voitte mennä kestikievariin, hyvä herra, vastasi poika hyvin närkästyneenä ja jätti meidät siihen pulaan lokaiselle pihalle.