— Mitä sananlaskua?
— Pakenevalle viholliselle pitää tehdä kultasillat.
— Toisin sanoen: pakeneva synti on verhottava kultavaipalla.
— Ei, seitsemänkymmentä tulkitsijaa sanoisi: pakenevan synnin
parannuksen tietä on helpotettava eikä tehtävä sitä vaikeammaksi.
Sanopas, kumpiko on parempi: että vihkimys tapahtuu muualla kuin
Turussa vai ettei vihitä ollenkaan?
Diakoni Elg asteli kiivaasti edestakaisin huoneessa. Hänen rinnassaan kiehui ja kuohui; vanha kavaltaja nousi hänen sydämessään kuin kiljuva leijona, mutta myöskin David, Jumalan mies, nousi ja taisteli leijonan kanssa valtavan taistelun, jota ei mikään kuolevaisen silmä nähnyt. Kun leijona vihdoin oli maahan lyöty, pyyhkäisi diakoni hikipisaran otsaltaan, nyökäytti päätään enkelinluontoiselle, käytännölliselle sisarelleen, otti kynän ja kirjoitti:
"Eeva Merthenille.
Lähetä minulle sana, milloin tahansa ja missä tahansa minua tarvitset. Jos Jumala tahtoo, niin minä tulen.
M. E."
* * * * *
Hänen kirjoittaessaan noita rivejä seisoi se, jolle ne kirjoitettiin, Vapun oven edessä Merthenin sisarusten asunnossa. Vanha lapsuudenystävä oli hyvin muuttunut. Hänen vielä kaksi vuotta sitten musta tukkansa oli tullut lumivalkoiseksi, hänen ihonsa pergamentiksi, hänen vartalonsa muumioksi ja hänen pitkä, hiilihangonsuora selkänsä oli käynyt koukkuun, mutta niin paljon voimaa oli vielä jäljellä noissa rautalihaksissa, niin paljon hehkua kiilui vielä synkkäin silmäin tuhassa, että Vappu jaksoi salvata ovensa sisältäpäin, kun hänen entinen lempilapsensa tahtoi astua hänen pieneen, matalaan kamariinsa, joka oli talonväen tuvan vieressä.