— Emme. Mutta oppi tuottaa arvoa. Kuori heitetään mereen, sydän pannaan talteen. Edvardson … olemmehan vanhat ystävät. Veli, voinko luottaa sinuun?
Kapteeni pyyhkäisi hienoa hattuaan ja kysäisi:
— Olenko ennen loruillut?
— Edvardson … poika on hullu. Kauppa on vain tekosyy. Hän tahtoo sentähden lopettaa lukunsa, että hän on rakastunut Liisu Halmiin.
— Kauppaneuvoksenko veljentyttäreen! sanoi kapteeni korostaen ivallisesti ensimmäistä sanaa.
Konsuli Gråberg kohautti olkapäitään vastaamatta mitään.
Kapteeni nakutteli viivoittimella pöydän laitaan.
— Poikien kujeita! Tänään Liisu, huomenna joku toinen.
— En usko. Itsepäisyyttä sanotaan perisynniksi. Jollei poika olisi saanut lukea, hän olisi karannut Ruotsiin. Jollei hän saa Liisua, karkaa hän hänen kanssaan Venäjälle. Veli Edvardson, olethan viisas mies … mitä tulee minun vastata hänelle?
— Liisu Halm tulopuoli: käytännöllinen, kelpo tyttö ja tottunut kotiaskareihin…