[16] Ja älköön heitä siihen missään nimessä vastoin heidän tahtoaan pakotettako.
[17] Tieteiden ja taiteiden harjoituksissa.
[18] 1,500 miestä K.K. Armfeltin johdolla. Forsius ei muista mainita, että Armfelt torjui vihollisen suurella menestyksellä ja peräytyi vasta sitten, kun tsaari Pietari itse saaristolaivastonsa kanssa ahdisti Helsinkiä ja uhkasi saartaa vähäisen suomalaisen joukon.
[19] Välskäri lisäsi, että jos ei tätä kohtausta löydetäkään arkistoista, löydettäneen siihen kuitenkin selitys urhoollisen kenraalin rohkeasta ja neuvokkaasta luonteesta.
[20] Kun Kivennapa myöhempinä aikoina joutui suurten lahjoitusmaiden alueeksi, tulivat sen sudet surullisen kuuluisiksi. Joka vuosi ne veivät kylistä lapsia, ja väestöä oli kielletty pitämästä pyssyjä, ettei se saisi hävittää tilanomistajain metsänriistaa.
[21] Kivekkäiksi nimittävät kansantarinat näitten aikojen sissisankareita. Nimi johtuu eräästä Antti Klvekkäästä, joka oli karjalaisten sissien johtaja.
[22] Välskärin kuudes kertomus.
[23] Koko Pohjanmaan sotaan kykenevä väestö oli käsketty maata suojelemaan, ja olikin osaksi jo tulossa. Uudenkaarlepyyn rahvas oli taistelun aikana vain penikulman päässä Isokyröstä.
[24] Brucen oman, rovasti Wahlille 1718 esittämän kertomuksen mukaan. "Hän on, sanoi hän, kenraali de la Barrelle suuressa kiitollisuuden velassa, sillä jos tämä vain olisi käskenyt ratsuväkensä seisoa alallaan ja sytyttää piippunsa, olisi voitto ollut ruotsalaisten." Semmoinen oli yleinen käsitys suomalaistenkin kesken, ja siihen lisättiin, että de la Barre kateudesta Armfeltia kohtaan ei suonut tälle voittoa. Mutta Armfeltin antamat viralliset ilmoitukset sanovat, että kaikki tekivät velvollisuutensa; eikä de la Barrea milloinkaan pantu syytteeseen tästä menettelystä, vaan hän pysyi edelleenkin virassaan ja teki Armfeltin kanssa tuon onnettoman retken Trondhjemiin v. 1718.
[25] Tässä tarkoitetaan sitä hyvin tunnettua ja Voltairenkin levittämää valhetta, että Kaarle XII olisi lähettänyt saappaansa neuvoskuntaan sijaishallitsijaksi.