— Görtz kuoli mestauslavalla, sinä itse olit hänen katkerimpia tuomareitaan etkä suonut hänelle sitäkään, minkä laki suopi halvimmallekin pahantekijälle. Kaikkien hänen tekojensa, niin hyvien kuin pahojenkin kumoamisessa olet ollut osallisena; mutta kun veljesi leski, veljesi poika, hänen kiskomistensa seurauksista pelastettavan, silloin hyväksyt sinä Görtzin järjestelmän, sillä se on ajanut kostosi asioita.
— Ebba kultaseni, keneksi minua luulet?
— Tahdotko, että sanon sen sinulle?
— Sano kaikin mokomin. Tästä alkulauseestasi päättäen ei tarkoituksesi ole julistaa minua pyhimykseksi.
— No, olkoon menneeksi, Torsten, minä sanon sinulle, mikä olet. Minä tahdon puhua niinkuin olisin omatuntosi.
— Aiot pitää saarnan? On hauska kuulla!
— Isältämme, joka kaiken ikänsä toimi ja menetteli varman periaatteen mukaan, sait sinä perinnöksi sen periaatteen, että aateliston vaikutusvaltaa oli ylläpidettävä siten, että se olisi välittäjänä kuningasvallan ja kansanvallan välillä.
— Eh bien, mitä sinulla on sitä vastaan?
— Kuinka olet seurannut tätä periaatetta? Sanon sen sinulle. Kävit kuningas vainajan aikana kreivi Hornin puolelle, kiivetäksesi hänen olkapäilleen, ja sinua pidetään vieläkin hänen hartaana puoluelaisenaan. Mutta sinä olet valmis kukistamaan hänet millä hetkellä hyvänsä, kun etusi vain niin vaatii.
— Todellakin? Niin tarkkanäköiseksi en olisi sinua uskonut.