Sitten kun Sepän Riitta oli runsaasti palkittu, lähtivät kreivi ja kreivitär Bertelsköld syyskuun lopulla Vaasasta ja tulivat kaksiviikkoisen myrskyisen matkan jälkeen Tukholmaan, jonne toistaiseksi voimme heidät jättää varmoina siitä, että he olivat onnelliset rakkaudessaan, onnelliset keskinäisessä kunnioituksessa ja luottamuksessa.
Eerikki Ljung oli täll'aikaa ollut jo kuukauden ajan Turussa, oli kunnialla tullut ylioppilaaksi ja odottamattomaksi ilokseen vielä saanut kuninkaalta viidenkymmenen plootun suuruisen vuotuisen stipendin, joka riitti hänen kirjainsa ostoon ja siihen, että jonkin kerran sai kaljalla ja talonpoikaisjuustolla maustaa sitä leipäsäkkiä ja voitynnyriä, jonka hänen äitinsä, reipas ja hellä Maria Pietarintytär — entinen Maria Larsson — oli Lohilahdesta lähettänyt kultanupulleen Turkuun. Hän oli myös saanut ystävällisen kirjeen jalolta suosijaltaan, arkkiaatteri Linnaeukselta, joka antoi hänelle hyviä, hänen opintojaan koskevia neuvoja ja lupasi tulevana kesänä lähettää hänelle rahaa Satakuntaan ja Hämeeseen tehtävää kasvitieteellistä retkeä varten. Kirjeessä oli myös muutamia tervetulleita rivejä Eriika Lindelialta, joka kertoi, että hän kesällä oli tutkinut kuusi uutta sienilajia ja pannut neljätoista käärmettä väkiviinaan, ja sitten vielä oppinut munia keittämään. Mainitsi Eriika myöskin sivumennen, että hänellä oli Hämeessä täti, jonka luona hän oli saanut luvan käydä tulevana kesänä, jolloin kenties saattaisi niin sopia, että Eerikki niillä tienoin tutkisi kasveja. Hauskaa olisi kohdata toisiaan, arveli hän, mutta Eerikin ei pitäisi millään muotoa antaa häiritä itseään hänen tähtensä. Ja tätä toisteli pikku Eriika niin monta kertaa kirjeessään, että Eerikki viimein alkoi epäillä, että juuri Eriika eikä kukaan muu ensiksi oli tehnyt hänen uuden kasvitieteellisen retkensä suunnitelman, vaikka siinä olikin menetelty niin nokkelasti, että näytti aivan siltä kuin eno arkkiaatteri olisi sen keksinyt.
Vielä on yksi henkilö, jonka vaiheista meidän tulee kertoa, ja se on Penna. Tämä kunnon mies oli nyt ehtinyt selvitä unestaan tuon sekavan yön jälkeen, jolloin hän kirjoitti kuninkaalle ja samalla kertaa lahjoitti sekä morsiamensa että maatilansa isännälleen, jota hän oli "pukannut". Edellinen lahja oli kiitollisesti otettu vastaan, mutta toista ei ollut kukaan korviinsa ottanut, ja tarkemmin ajateltuaan päätti Penna itsekin ennemmin elää varakkaana talonpoikana kuin köyhänä husaarina, jonka vielä päälliseksi — oman ajattelemattoman pyyntönsä mukaan — piti saada koiran ruokaa ja selkäsauna kerta päivässä. Kreivin paranemisesta kävi tämän rehellisen miehen mieli niin hyväksi, ettei hän ainoastaan tyytyväisin mielin ollut läsnä entisen morsiamensa häissä, vaan lahjoitti vielä sulhaselle kuuluisan, sukkajalka Pokensakin. Mutta Penna oli saanut naimishuolista kyllänsä, pysyi sentähden koko elinaikansa vakavana vanhanapoikana ja otti kasvatikseen ja perillisekseen yhden Eerikki Ljungin nuoremmista veljistä, Munsalan pikku Pietarinpojista.
Näin puhkesi vähitellen uusi suku Perttilän talossa nupulle, uusi suku Suomen saloilla ja kankailla, ja kenties me kerran vielä saamme nähdä noiden nuppujen kukkivan. Yksi aikakausi haarautuu loitolle toiseen. Satavuotisen, lakastuneen, myrskyn kaataman hongan rinnalla nousee maasta vaaleanvihreä vesa ja vankka runko. Minkätähden emme loppuun kuluneen elämän ohella, jommoinen porvariskuninkaan elämä oli, kukoistavan kesän ohella, jommoinen Ester Larssonin elämä oli, myös viipyisi muutamia iloisia hetkiä Kustaa III:n perhosajeluakin katsellen, miksi emme tarkastaisi lukiolaisen tulevaisuudentoiveita ja Eriika Lindelian vihreitä sirkkalehtiä? Korkealla näiden yllä, näiden takana, näiden edessä kaareutuu selkenevän ajan taivaanranta, ajan, joka luo väriensä heijastusta niihin kaikkiin. Erämaissa on päivä koittanut, vapauden aika on Ruotsissa ja Suomessa korkeimmillaan. Milloin ja mitenkä on uusi aamu koittava? Ammoin aikoja vastauksenne saaneet kysymykset, joihin ei kukaan osannut silloin vastata, mitä muuta te olette kuin ihmiskunnan samoja iäti uudistettuja kysymyksiä elämälle? Putoa, lakastunut lehti, ja idä piilossa, heikko siemen, kun vain putoat jalosti ja idät suuruuteen! Joko sitten ennustanet iltaa tahi aamua, niin se kaikki on kaikkivaltiaan päivää, jonka sadot tuleentuvat iankaikkisuutta varten.
Neljännen jakson loppu.
VIITESELITYKSET:
[1] Topeliuksen v. 1850 ilmestynyt kertomus. Suoment. muist.
[2] Sianpää, Häränpää ja Häräntähti. Suom. muist.
[3] Almosa = almu. Suom. muist.
[4] Lehmus = lind. Suom. muist.