— Mihin sitten?
— Alamaiseen ehdotukseeni.
Kuningas Kustaa hymyili. — Minä suostun, — sanoi hän, — olemaan seuraamatta rusthollarienne esimerkkiä ja nostamatta juttua teitä vastaan säätyjen edessä. Muutoin voitte olla vakuutettu kuninkaallisesta suosiostani.
— Ja valtakirja?
— Niin, saatte valtakirjan matkustaa Suomeen ostamaan hevosia tykistölle.
— Kiitän nöyrimmästi ja olen seuraava teidän armollista tahtoanne.
Keskustelu oli päättynyt.
— Hän on kunnianhimoinen kuin äitinsä ja pelkuri kuin isänsä, mutta minä ajan häntä edelläni kuin kanuunasta ampuen, — ajatteli Sprengtporten mennessään.
— Hän on sytytyslanka, joka johtaa ruutitynnyriin, mutta pitää varoa, ettei kaikki räjähdä ilmaan, — ajatteli kuningas heittäessään hyvästiä rohkealle ja vaaralliselle alamaiselleen.
Kello soi, ja vartiovuorossa oleva adjutantti astui sisään.