"Luulen että teidän olisi lähetettävä ystävänne takaisin Itään — ja mennä heidän mukanaan, kunnes tämä sissisota on ohi."
"Mutta he tulisivat kovin pahoilleen ja samoin minäkin."
Stewartilla ei ollut vastausta tähän.
"Ellen minä ota varteen neuvoanne, tapahtuu ehkä pahaa. Ettekö voi ehdottaa jotakin muuta? Ystävilläni on ollut loistava vierailumatka. Helen on toipumassa. Olisin pahoillani, jos näkisin heidän lähtevän ennen kuin he haluavat."
"Me voisimme viedä heidät vuoristoon ja leiriytyä sinne joksikin aikaa", sanoi Stewart pian. "Tiedän asumattoman paikan kallionhuippujen keskellä. Sinne on vaikeata kiivetä, mutta se maksaa vaivan. En ole milloinkaan nähnyt kauniimpaa paikkaa. Vesi on mainiota ja siellä on viileätä."
"Tarkoituksenne on siis kätkeä minut kallionhuippujen ja pilvien joukkoon?" vastasi Madeline nauraen.
"Niin. Ystävienne ei tarvitse sitä tietää. Ehkä tämä levottomuus on ohi syksyyn mennessä."
"Sanotte, että on vaikea kiivetä sinne?"
"Niin on. Ystävänne saavat kokea todellisuutta, jos tekevät sen matkan."
"Se sopii minulle. Helen erikoisesti haluaa, että jotakin tapahtuisi. Ja he kaikki ovat hulluina saadakseen kokea kiihottavaa."